SUHTAUTUMINEN LAPSEEN 1900-LUVUN ALUSSA

Lapsi on syntymästään lähtien ympäröivän maailman, ympärillään olevien ihmisten varassa, itseasiassa jo ennen syntymäänsä, kun äidin ravinto, alkoholin, tupakan tai huumeiden käyttö vaikuttaa lapsen kehitykseen ja kasvuun sikiökaudella.
Syntymän jälkeen eläimen vasa  nousee tunnin parin päästä omille jaloilleen, mutta lapsi vasta vuoden tienoilla ja vastaavasti elämän asioiden oppiminen etenee päivä päivältä ja vuosi vuodelta kohti täysi-ikäisyyttä, aikuisuutta.

Lapsi luonnostaan kaipaa ja odottaa rakkautta ja tukea. Siksi "Sotaorvon valan" sanat ja sävelet kertovat pohjattomasta isän ja äidin kaipuusta ja ikävästä.

1900-luvun alussa lapsiin suhtauduttiin paljolti unohtaen lapsen erityisasema, hoito, huolto, rakkaus, opastus, elämän turvaaminen. Lapsi, lapsen arvo, merkitys nähtiin paljolti kuin pienenä aikuisena ja vastaavasti suhtuduttiin niin, että lapsella on ihmisen täysi arvo, vasta aikuisena, lapsi on hyödyllinen ja arvokas vasta aikuisena.
1800-luvulla Sakari Topelius esitti ensimmäisiä näkökulmia lapsen oikeudesta ja arvosta olla lapsi lapsena - eikä vasta 'pienenä' aikuisena... Hän ei saanut vastakaikua kumouksellisille näkemyksilleen.
Se näkyy surullisella tavalla lasten kohtaloissa 1918. Monet aikuiset heräsivät onneksi tekemään työtä lasten aseman hyväksi sekä Suomessa että maailmanlaajuiseti - LASTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA.

 
Jo 1.maailmansodan jälkeen lasten kohtalot nähtiin raskaina sotavuosien tähden. Siksi ensimmäinen kansojen välinen Lapsen Oikeuksien julistus nk. Geneven julistus laadittiin jo vuonna 1924. Kansainliitto hävisi 2.maailmansodan vaiheissa. Sen jälkeen 24.10.1945 = YK:n päivä,  perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat / YK  kansakuntien yhteistyöjärjestöksi, jonka tavoitteena oli suojella maailmaa uusilta sodilta.


Periaate 1 - OIKEUDET KAIKILLE LAPSILLE
Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.

Periaate 2 - ERITYINEN SUOJELU
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

Periaate 3 - IDENTITEETTI
Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

Periaate 4 - SOSIAALINEN TURVA
Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.

Periaate 5 - VAMMAISEN OIKEUDET
Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.

Periaate 6 - OMA PERHE
Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.

Periaate 7 - KOULUTUS, LEIKKI, VIRKISTYS
Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.

Periaate 8 - ENSI SIJALLA SUOJELUSSA
Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.

Periaate 9 - SUOJA HYVÄKSIKÄYTÖLTÄ
Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Periaate 10 - SYRJIMÄTTÖMYYS JA SUVAITSEVAISUUS
Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.
Sopimusta kehitetään edelleen vastaamaan muuttuvan maailman haasteisiin ja siksi siihen on lisätty kolme valinnaista pöytäkirjaa eli niin sanottua: