Ensimmäisessä maaailmansodassa kaatui n. 5,6 miljoonaa sotilasta. Euroopassa oli sen jälkeen  miljoonia sotaorpoja. Kuitenkin tilanne oli paljon vaikeampi Suomessa, koska kysymys oli sisällissodasta, jossa oman kansan jäsenet olivat sotineet toisiaan vastaan ja saman kansan jäsenet olivat voittajia ja häviäjiä.
Sodassa tulee aina molemmin puolin uhreja, hävinneelle puolelle enemmän.

Sisällissodan surullinen ja ristiriitainen tilanne johti siihen, että Helsingin valtauksen jälkeen  Sanomalehdissä 18.4.1918 kutsuttiin ihmisiä koolle suunnittelemaan toimia nälänhädän ja puutteen lievittämiseksi, koska lapsia ja aikuisia kulki kerjäämässä ruokaa ja apua. Samanaikaisesti ihmisiä vangittiin ja kuoli vankileireillä ja orpojen joukko kasvoi.


SUOMEN SISÄLLISSODAN ORPOJEN MÄÄRÄ
Suomessa oli 15 000 – 20 000 - eräiden arvioiden mukaan 25 000 - alle 15-vuotiasta sotaorpoa vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.
– Lukujen laaja haarukka johtuu siitä, että sadan vuoden takaiset 1918 tilastot eivät olleet täydellisiä. Lisäksi perhekäsite oli tuolloin hyvin monimuotoinen. Lapsista tuli orpoja sekä sisällissodan taisteluissa että myös vankileireillä (tarkemmin osiossa 4) - tarkkoja lukumääriä on siksi mahdotonta tietää.


PUNAISET JA VALKOISET ORVOT
- Orvoista  n. 1000 oli valkoisten lapsia ja muut punaisten lapsia. Valtionhallinnon virallisissa järjestelmissä kaikista käytettiin nimitystä 'sotaorpo' vuodesta 1918 - 1935, mutta 1919 valkoisten ja punaorpojen avustus ym. toiminta eriytettiin.
- Kaikki valkoiset orvot ja myös valkoisten sankarivainajien lesket saivat eläkettä.
- Punaorvot saivat köyhäinapua, mutta sitäkin vain siinä tapauksessa että olivat vaarassa kuolla nälkään.
- Äideille ei aluksi annettu muuta vaihtoehtoa kuin luopua lapsistaan: jos tarvitsi köyhäinapua, lapsi/lapset oli luovutettava sijoitukseen, ja saman perheen lapset joutuivat usein eri koteihin.
- Köyhäinavun vastaanottaminen johti äänioikeuden menetykseen kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa - tämä poistui vasta 1944.
- Punalesket saivat leskeneläkkeen vasta 1943.


KERJÄÄMINEN
Maassa oli kova elintarvikepula. Sekasortoinen taistelujen, vankileirien ja teloitusten vuosi merkitsi aikaa, jolloin sekasorron keskellä ihmiset lähtivät liikkeelle kerjäämään ruokaa ja rahaa selvitäkseen jotenkin päivä päivältä eteenpäin.
Maamme muistossa oli vain 50 vuotta aikaisemmin olleet suuret kato- ja nälkävuodet 1866-1868, jolloin ihmiset lähtivät liikkeelle vaeltamaan seudulta toiselle ruokaa ja apua etsiessään.
Tämän joukkoliikehtimisen välttämiseksi pyrittiin tavalla tai toisella auttamaan hätää kärsiviä joko omalla paikkakunnallaan, perustamalla lastenkoteja ym. tai siirtämään perheisiin, yleensä maaseudulle toisella paikkakunnalla.
Merkillisin kohtalo kerjuumatkalla oli 8 vuotiaan täysiorpopojan kulkeminen 4v aikana Suomen halki Rovaniemeltä Helsingin pitäjään.
2010-luvulla on vaikea kuvitella sitä lasten/perheiden sekasortoa, köyhyyttä, turvattomuutta ja monenlaista hätää, jonka keskellä suuri osa kansaamme eli 100 vuotta sitten, samalla kuin kansa oli sisäisesti rikki, hajalla, pelon ja epätoivon vallitessa.


PUNAORPOJEN SIJOITTAMINEN
- Punaorpojen sijoittaminen kasvatuskoteihin tuli kunnille halvemmaksi kuin lastenkotien perustaminen.  Laskettiin, että vuosikustannus perhesijoituksessa oli 189 mk ja lastenkodissa  483 mk.  Maaseudulla oli parempi ruokatilanne, mutta sijoitus oli myös ideologinen kysymys: haluttiin varmistaa, että lapset saavat kristillisen ja oikeana pidetyn poliittisen kasvatuksen. Jo vuonna 1920 oli löydetty 1600 kasvatuskotia, suurin osa Pohjanmaalta. Maataloudessa oli ruokaa ja monet asiat paremmin kuin kaupungissa, mutta heidän siirtoaan maaseudun tiloille kritisoitiin 'halpana työvoimana' ja sellaisessa tilanteessa lapsen asema saattoi olla vaikea.

Monet sotaorvot saivat kokea samanlaista kohtelua "halpana työvoimana"  2. maailmansodan jälkeen joko sijoituskodissa tai uuden isäpuolen tultua sotaorpoperheeseen. Lapsen oikeuksien julistus on ollut aina tarpeen - noudattaminen on edennyt hitaasti.

LASTENKOTEJA SYNTYI
Useilla paikkakunnilla mm. Tampereella, Viipurissa,  Turussa, Helsingissä ym. syntyi paikallisia lastenkoteja ja niissä oli Lastensuojelukeskuksia, joissa yhdistykset ja järjestöt yhdessä perustivat lasten seimiä, lastenkoteja.
Monet järjestöt ja yhdistykset, naisten järjestöt, Martat, NNKY:n osastot, lukuisat yksityiset henkilöt ja lahjoittajat toimivat myös paikallisesti lasten hädän lievittämiseksi ja auttaakseen heitä eteenpäin elämässään.
Kaikki näkivät, että lapset ovat kärsijöitä ja heitä pitää auttaa, sen sijaan lasten punaäidit nähtiin auttajan taustasta riippuen vaarallisina 'punaisten' kasvattajana ja siksi myös haluttiin mielellään siirtää lapsia pois kotoaan.
Noin 600 lasta sai paikan lastenkodeissa.


TYÖVÄEN JÄRJESTÖJÄ, AMMATTIYHDISTYSLIIKE
Helsingissä sosiaalidemokraatit perustivat Työväen Avustuskomitean, jolle tarvittiin lupa keräystoiminnalle lokakuussa 1918, mutta sen toiminta lakkautettiin helmikuussa 1920.
Uusi Avustustoimikunta alle 15v ikäisten lasten auttamiseksi, aloitti parin kuukauden päästä ja siihen kuului 23 järjestöä, Sosiaalidemokraattinen puolue, Suomen Ammattijärjestö ja lukuisia ammattiyhdistyksiä. Sen toiminta lopetettiin 1922.
Monilla paikkakunnilla paikalliset puolue- ja ammattijärjestöt, naisten yhdistykset ym. järjestivät maksullisia tilaisuuksia ja välittivät avustuksia punaorvoille ja leskille.


EDUSKUNNASSA
Vasemmiston naiset tekivät jatkuvasti työtä ja aloitteita olojen parantamiseksi ja naiset yleensäkin aktivoituivat lasten ja perheiden asioiden parantamiseksi.  Kuuluisin vaikuttaja yli historian vuosienkin on Miina Sillanpää ja hänen kanssaan monet muut naiset.

Nykyaikana onkin sanottu, että kriisialueiden rauhan ja konfliktien ratkaisemisen neuvottelupöytiin pitäisi ottaa aina mukaan naisia, koska he katsovat läheltä perheen ja lasten elämää ja ovat realisteja erilaisten vaihtoehtojen keskellä toimivien ratkaisujen löytämiseksi.

Suomesta viime vuosikymmeniltä mm. YK:n ensimmäinen nainen alipääsihteerinä Helvi Sipilä ja sitten  Elisabet Rehn ja kriisialueiden joukkosurmien tutkija hammaslääkäri Helena Ranta ovat tehneet mittavaa työtä muutamia mainittaessa. Huomattavaa on, että rauhanturvajoukoissa ja kriisialueilla naiset poliisin ja armeijan tehtävissä ovat usein ainoa linkki paikallisen väestön koteihin ja perheisiin, naisten ja lasten elämään.


JÄRJESTÖJEN SYNTY
Kenraali Mannerheim lahjoitti 50 000 mk ( n. 20 000 € / 2017) sisällissodan ensimmäisenä vuosipäivänä 28.1.1919 holhoojansa menettäneiden lasten turvaamiseen - "riippumatta siitä kummalla puolella holhooja oli taistellut". Tätä toimenpidettä kritisoitiin toisaalla, että hän haluaa hyvittää mainettaan edellisen vuoden taistelujen ja vankileirien osalta. Lahjoitus johti kuitenkin lokakuussa 1920 Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamiseen. Presidentti ja monet muut lahjoittivat rahaa järjestön hyväksi.

Koulu- ja sosiaalihallituksessa työskennellyt Ester Hällström toimi aktiivisesti lasten, orpojen hyväksi. Hänestä tuli ensimmäisen presidentin K.J.Ståhlbergin puoliso. Ester Ståhlbergin ja useiden koulu- ja sosiaalihallituksessa toimineiden tahojen toimesta syntyi Koteja Kodittomille Lapsille ry., joka 1930 muuttui Pelastakaa Lapset ry nimiseksi järjestöksi, koska oli yhteydessä myös kansainvälisen Save the Children järjestöön.

Järjestöt toimivat kumpikin omalla tavallaan. Mannerheimin Lastensuojeluliitto levittäytyi  paikallisyhdistysten kautta tehden paljon valistus- ja neuvontatyötä.
Liitto toimii edelleen lasten oikeuksien toteutumiseksi, antaen tietoa, vuorovaikutusta, perhekummeja, tukea lasten, nuorten, perheiden erilaisissa muutosvaiheissa, ryhmissä, ja antaa lausuntoja, ja ylläpitää maksutonta nuorten puhelinta, josta nuoret voivat saada tukea ja keskustella luottamuksellisesti asioistaan https://www.mll.fi/

Koteja Kodittomille Lapsille perusti paikallistoimikuntia ja asiamiehiä, joiden tehtävänä oli etsiä hyviä koteja kodittomille lapsille. - Pelastakaa Lapset ry toimii edelleen kotimaassa lastenoikeuksien toteutumisesksi, lasten adoption, sijaishuollon, tukiperhe- ym. toimintojen erityisosaajana ja asiantuntijana kuntien ja kaupunkien lastensuojelussa sekä auttaa ulkomailla kriisialueiden lasten tukemisessa https://www.pelastakaalapset.fi/

Täytyy todeta, että surullinen ja raskas vaihe kansamme historiassa on kiinnittänyt huomion lasten ja nuorten elämään ja ollut vaikuttamassa lastenhuollon ja koululaitoksen kehittämiseen kaikille lapsille.


OTTOLAPSILAKI 
1925 valmistui Ruotsin mallin mukainen Ottolapsilaki, jolla koitettiin taata kodittomille lapsille oma koti ja adoptio varmistamaan kodin pysyminen.


SUOMEN LASTEN AVUSTUSTOIMIKUNTA
organisoi ulkomailta, Euroopasta, Amerikasta elintarvikkeita, pari miljoonaa kiloa jauhoja, riisiä, papuja, jauhoja, kankaita vaatteisiin 57 200 metriä, kenkiä 47 000 paria, sukkia, rahaa,  johon lahjoittaja toivoi suomalaisten tahojen tulevan mukaan omilla lahjoituksillaan, lisäksi esitettiin, että apu pitää jakaa yksinomaan avuntarpeen mukaan kansallisuuteen, uskontoon tai vanhempien valtiolliseen toimintaan katsomatta. Toimikunta vetosi mm. presidenttiin ja pyysi 80 000mk ja Stålberg lahjoitti 100 000 mk (n. 40 000 € / 2017) ja rahalla teetettiin 1000 pukua kansakoululaisille.


LAPSEN OIKEUKSIEN JULISTUS
Maailmansodan jälkeen perustettu kansainvälinen avustusjärjestö Save the Children Fund keräsi apua sodasta kärsineille lapsille ja järjestön perustaja Englantine Jebb suunnitteli Lapsen oikeuksien julistuksen v 1923 ja YK:n edeltäjä Kansainliitto hyväksyi sen perusteet 26.9.1924. Tämä julistus tunnetaan nimellä Geneven julistus ja siitä tiedotettiin suomalaisille  lastensuojelutyötä tekeville viranomaisille ja yhteisöille.

Kansainliiton tehtävänä oli 1.maailmansodan jälkeen aseidenriisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaiseminen ja elinolosuhteiden ylläpito ja se teki tuon julistuksen. Kun 2.maailmansota lopetti Kansainliiton, niin YK on ottanut sen samansuuntaisen tehtävän jälleen ja myös vastaavan julistuksen - lapsissa on kansakuntien tulevaisuus.