* * *
Seuraavaksi toisenlainen tilanne sotalapsiksi siirretyillä kolmella
sisaruksella:
3. SIRPAN - SOTALAPSEN KOHTALO
|
Pommitusten keskellä Helsingissä
Perhe selvisi pommituksesta, mutta
pommitusten uudelleen kiihtyessä 1942, huoli lapsista kypsytti
vanhemmat vaikeaan päätökseen lähettää lapset Ruotsiin.
Jäähyväiset Helsingin asemalla 8-v, 6-v ja 3-vuotiaille lapsille:
isosisko Seija, isoveli Vesa, pikkusisko Sirpa
"Pitäkää huolta toisistanne!"
* * *
Ruotsin puolelle Haaparantaan, Tukholmaan, Faluniin.
Sijoittaminen perheisiin
Ison siskon nälkälakko takasi veljelle kodin lähellä...
Mutta nuorin sisko unohti jo suomenkielen.
Isosiskolla oli vanhempana selkeä
muistikuva 'oikeasta kotimaasta, kotikielestä'. Siksi hänelle tuotti
tuskaa pikkusiskon ruotsalaistuminen täysin - kotimaa unohtui.
Kotimaasta lähdettäessä isä ja äiti olivat tähdentäneet sisarusten
yhdessä pysymistä,nyt pikkusisko muuttui...
Pikkusiskolla oli hyvä olla ruotsalaisessa kodissa, kiitolliset muistot
syntyivät...
Perhealbumikuva Ruotsin äiti ja isä
ja Sirpa
* * *
Siksi kotimaahan paluu oli pienimmälle pelottavaa..
Sirpaa pelotti tulla Suomeen, kun hän oli 3 v aikana ruotsalaistunut,
omaksunut uuden äidinkielen, ruotsalaisen äidin ja isän ja identiteetin
itselleen. "...aivan vieraat ihmiset nyt vastaanottamassa Suomen
satamassa..."
SIRPAN REAKTIOT
Hän reagoi niin voimakkaasti palaamiseen, ettei halunnut puhua Suomea
ym. Ja vaikeudet
kasvoivat niin, että hänet lähetettiin kesäksi 1947 takaisin Ruotsiin
ruotsalaisen äidin ja isän luokse, joita kaipasi.
Ennen koulun alkua oli taas edessä paluu takaisin Suomeen laivalla.
Seuraava kuva on otettu laivassa paluumatkalla:
Suomessa koulussa kiusattiin ruotsalaisuuden ja sieltä saatujen
kauniiden vaatteiden ym. tähden. Ruotsin äiti oli ammatiltaan hattujen
muotisuunnittelija - modisti.
Kaikesta huolimatta...
Sirpa kertoi, että hän vasta n. 30v iässä hän pääsi sopusointuun
sisimmässään 'kahden äitinsä kanssa', niin että kumpikin
erilaisina olivat hyviä äitejä hänelle.
* * *
Sirpa käymässä kesällä ruotsalaisten vanhempien luona sylissään oma
Tero-poikansa.
Ruotsalaiset vanhemmat olisivat halunneet adoptoida Sirpan, mutta hän
on iloinen, että adoptio ei toteutunut - eikä se olisi muuttanut
myöskään mitään näistä elinikäisistä yhteyksistä.
* * *
JÄLKIVIISAUS EI MUUTA TAPAHTUNUTTA - VOIMME OPPIA TULEVAISUUTTA VARTEN
Ihmistä ei voi vahingoittaa se, mitä
hän tietää, mutta se voi vahingoittaa, mitä ei tiedä!
Keskustelkaa ja kootkaa yhdessä ajatuksia, kysymyksiä, tunteita, jotka nousevat mieleen Pertin ja Sirpan sotalapsivuosien
kokemuksista ja muistoista vielä aikuisena. Miten ja miksi se vaikutus oli erilainen?
| SEURAAVALLE SIVULLE |  | 3. SOTALASTEN TOIMINTAA 2000-LUVULLA
|
* * *