logo
SOTALAPSEN ELÄMÄNVAIHEISTA
vuorovaikutuksellinen hanke nuorille
logo

Osa Suomen itsenäisyyden 100 v ohjelmaa
Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry:n tutkiessa
SOTAA LAPSEN NÄKÖKULMASTA JA VAIKUTUSTA JÄLKIPOLVIEN ELÄMÄÄN.


Pertti ja Sirpa kertovat vaiheistaan, ensin Pertin vuoro:


1. PERTIN - SOTALAPSEN KOHTALO


Pertin sotalapsirekisterikortti Ruotsissa:

sotalapsikortti


Sotalapsikortti  Suomessa:

sotalapsikortti



Pertti lähetettiin lentokoneella Ruotsiin 2,5-vuotiaana. Hilda-äiti oli kuvaillut tuskallista lähettämistilannetta kahdella sanalla: "...karmea tapahtuma..."

Seuraava kuva on siitä, kun ruotsalainen kasvatusisä Helmer on lähdössä viemään Perttiä kotimatkalle vuoden kuluttua 3,5-vuotiaana, hyvästelemässä kasvatusäiti Svea. He raskain mielin mielin lähettivät Pertin takaisin Suomeen.



HS haastattelu

Pertti oli tuon ikäisenä vuoden aikana unohtanut suomenkielen, sekä suomalaisen äitinsä ja oli oppinut uuden ruotsinkielen ja koki omaksi kodikseen Tibron kylässä Svean ja Helmerin kodin ja sisäisti heidät äidikseen ja isäkseen.

Koitti kotimaahan paluun aika...

Oma Hilda-äiti odotti jännittyneenä ja ilolla Perttiä Suomessa takaisin. Kun Pertti tuli, hän ei pystynyt hahmottamaan Hildaa äidikseen eikä heillä ollut yhteistä kieltäkään...ja perhe oli muutenkin muuttunut...

Helsingin Sanomien haastattelu 13.3.2009:

HS haastattelu

Tuohon aikaan ei ollut tietoa eikä taitoa käsitellä tätä ristiriitaista tilannetta sekä Pertin kannalta, pienen pojan kyvyttömyydestä kokea äitiä läheiseksi ja omakseen ja hahmottaa asemaansa 'uudessa' - aikaisemmassa suomalaisessa perheessään. 

Äidillä ei myöskään ollut aikaa, mahdollisuutta käsitellä ja saada ammattiapua Pertin loogisiin reaktioihin, uusi vauva, isommat sisarukset, mies kuollut rintamalla ja maassa sodan jälkeinen pula-aika ym...

Nämä kaikki kohtalot ovat sodan seurauksia monella tasolla yhden perheen kohdalla...

* * *

VUOSIKYMMENIÄ MYÖHEMMIN:
Kymmeniä vuosia myöhemmin Pertti aikuisen elämän vaiheissa pystyi terapian myötä hahmottamaan uudelleen lapsuudessa rikkoutuneen perhekuvionsa. On hyvä nähdä, tietää, ymmärtää tapahtumia ja itseään. - Äidin ja Pertin suhdetta ja menetettyjä vuosikymmeniä ei tietenkään voitu elää uudestaan.


* * *


Seuraavaksi toisenlainen tilanne sotalapsiksi siirretyillä kolmella sisaruksella:

 
3. SIRPAN - SOTALAPSEN KOHTALO


Pommitusten keskellä Helsingissä

sirpa

Perhe selvisi pommituksesta, mutta pommitusten uudelleen kiihtyessä 1942, huoli lapsista kypsytti vanhemmat vaikeaan päätökseen lähettää lapset Ruotsiin.

sirpa


Jäähyväiset Helsingin asemalla 8-v, 6-v ja 3-vuotiaille lapsille:

sirpa


sisaruskuva

isosisko Seija, isoveli Vesa, pikkusisko Sirpa

"Pitäkää huolta toisistanne!"

* * *


Ruotsin puolelle Haaparantaan, Tukholmaan, Faluniin.

sirpa



Sijoittaminen perheisiin

sirpa


Ison siskon nälkälakko takasi veljelle kodin lähellä...

sirpa


Mutta nuorin sisko unohti jo suomenkielen.

sirpa

Isosiskolla oli vanhempana selkeä muistikuva 'oikeasta kotimaasta, kotikielestä'. Siksi hänelle tuotti tuskaa pikkusiskon ruotsalaistuminen täysin - kotimaa unohtui. Kotimaasta lähdettäessä isä ja äiti olivat tähdentäneet sisarusten yhdessä pysymistä,nyt pikkusisko muuttui...


Pikkusiskolla oli hyvä olla ruotsalaisessa kodissa, kiitolliset muistot syntyivät...

sirpa

Perhealbumikuva Ruotsin äiti ja isä
ja Sirpa

perhealbumi


teksti

* * *

Siksi kotimaahan paluu oli pienimmälle pelottavaa..

sirpa

Sirpaa pelotti tulla Suomeen, kun hän oli 3 v aikana ruotsalaistunut, omaksunut uuden äidinkielen, ruotsalaisen äidin ja isän ja identiteetin itselleen. "...aivan vieraat ihmiset nyt vastaanottamassa Suomen satamassa..."

SIRPAN REAKTIOT
Hän reagoi niin voimakkaasti palaamiseen, ettei halunnut puhua Suomea ym.   Ja vaikeudet kasvoivat niin, että hänet lähetettiin kesäksi 1947 takaisin Ruotsiin ruotsalaisen äidin ja isän luokse, joita kaipasi.
Ennen koulun alkua oli taas edessä paluu takaisin Suomeen laivalla.

Seuraava kuva on otettu laivassa paluumatkalla:

sirpa

Suomessa koulussa kiusattiin ruotsalaisuuden ja sieltä saatujen kauniiden vaatteiden ym. tähden. Ruotsin äiti oli ammatiltaan hattujen muotisuunnittelija - modisti.

Kaikesta huolimatta...

sirpa

Sirpa kertoi, että hän vasta n. 30v iässä hän pääsi sopusointuun sisimmässään 'kahden äitinsä kanssa', niin että kumpikin erilaisina olivat hyviä äitejä hänelle.

* * *

Sirpa käymässä kesällä ruotsalaisten vanhempien luona sylissään oma Tero-poikansa.

sirpa

Ruotsalaiset vanhemmat olisivat halunneet adoptoida Sirpan, mutta hän on iloinen, että adoptio ei toteutunut - eikä se olisi muuttanut myöskään mitään näistä elinikäisistä yhteyksistä.

* * *


JÄLKIVIISAUS EI MUUTA TAPAHTUNUTTA - VOIMME OPPIA TULEVAISUUTTA VARTEN

Ihmistä ei voi vahingoittaa se, mitä hän tietää, mutta se voi vahingoittaa, mitä ei tiedä!

  nuoli

Keskustelkaa ja kootkaa yhdessä ajatuksia, kysymyksiä, tunteita, jotka nousevat mieleen Pertin ja Sirpan sotalapsivuosien kokemuksista ja muistoista vielä aikuisena. Miten ja miksi se vaikutus oli erilainen?

SEURAAVALLE SIVULLEnuoli3. SOTALASTEN TOIMINTAA 2000-LUVULLA

Paluu sotalasten aloitussivulle

Paluu nuorten hankkeen etusivulle



* * *
Paluu Pääkaupunkiseudun sotaorpojen Suomi 100v hankkeen  etusivulle