Erilaisia sodan lasten yhdistyksiä
alettiin perustaa varsinaisesti 1990-luvulla, kun 'lapset' alkoivat
jäädä eläkkeelle. Monille se elämänvaihe oli ensimmäinen, jossa oli
aikaa rauhassa miettiä, käsitellä elämänsä asioita syvemmin. Siihen
saakka oli pitänyt lapsesta saakka tehdä kovasti työtä ja ponnistella
eteenpäin, ammattiin, työhön.
Sotalasten siirtoja pidettiin yhteiskunnan taholta välttämättömyytenä
ja ihannoitiin niin, että haluttiin vaieta sodan jälkeisinä
vuosikymmeninä koko lastensiirrosta - niin oli haluttu jo siirtojen
aikana tukahduttaa keskustelu sen haittavaikutuksista monille lapsille.
Koska aikuiset vaikenivat, lapsilla ei ollut mahdollisuutta eikä voimia
lähteä keskustelemaan sotalapsen kohtalostaan. - Siihen vaikutti myös
sodan jälkeinen ilmapiiri 1940 - 1950 luku, missä Neuvostoliiton
vaatimuksesta lakkautettiin heille vihamieliset järjestöt, veteraanit
(lukuunottamatta Sotainvalideja), Lotta-Svärd järjestö. ks alh. 3.4.
tutkimus sivut 19-23.
3.1. SUOMEN SOTALAPSIYHDISTYSTEN KESKUSLIITTO
johon kuului enimmillään 18 jäsenyhdistystä
http://www.sotalapset.fi/keskusliitto.html
Yhdistyksissä samankaltaisia
elämänkohtaloita kokeneet ihmiset löysivät vertaistukea,
harrastusmahdollisuuksia ym.
Monet vasta tässä elämänvaiheessa uskalsivat kertoa lapsuudestaan,
purkaa traumaattisia kokemuksia, koska ympärillä ymmärrettiin lapsuuden
elämänvaiheiden merkitys ja voitiin jakaa niitä yhdessä.
Keskusliiton toiminta päättyi 2016. Yhdistykset ovat jatkaneet
toimintaansa.
Netissä on nyt Pohjoismaisen Kulttuurirahaston / Nordisk Kulturfond - yhdessä monien tahojen kanssa tukema:
- Suomen
- Ruotsin
- Tanskan
Sotalasten laaja aineisto näillä kolmella kielellä. YHTEINEN ETUSIVU:
http://www.sotalapset.fi/index.html
Edellä olevan linkin takaa löytyy paljon aineistoa kolmella kielellä,
sotalasten itsensä kertomaa, kuvia, kannattaa tutustua.
SOTALAPSI-lehti alkoi ilmestyä toukokuussa 2000 - kuvaavaa
aikaisempien vuosikymmenten aikana sotalasten vanhempien polven
'unohduttamisen' tavasta johtuen, lehdessä käytettiin ensin termiä
'entiset sotalapset' ikäänkuin ei olisi enää oikeasti olemassa
sotalapsia.
Vasta myöhempinä vuosina alettiin käyttää ilmaisua 'sotalapsi', kun
aikuiset sotalapset uskalsivat olla avoimesti sotalapsia ja tuntea ja
tunnustaa lapsuutensa kohtalot läpi elämän kestävänä osana
persoonaansa.
ks. Pauliina Immonen
3.2. NÄKYVYYS YLEISESSÄ TIETOISUUDESSA
3.2.1. ÄIDEISTÄ PARHAIN
Klaus Härön elokuva (2005) 'Äideistä parhain' perustui Heikki
Hietamiehen omaelämäkerrallisen romaaniin Äideistä parhain kertoo
Eerosta, pienestä suomalaispojasta, joka menettää isänsä sodassa. Isän
kuolema masentaa Kirsti-äidin niin pahoin, ettei hän pysty huolehtimaan
lapsestaan. Niinpä parhaimmaksi vaihtoehdoksi jää Eeron lähettäminen
Ruotsiin, turvaan sodan jaloista. Vastentahtoisesti matkaan lähetetyn
pojan elämä uudessa kotimaassa ei osoittaudu helpoksi, sillä hänet
kotiutetaan pieneen skoonelaismaataloon, jossa kukaan ei ymmärrä
suomea. Koti-ikävä, huoli äidin kohtalosta sekä täydellinen kielimuuri
tekevät Eeron elämän vaikeaksi, eikä asiaa helpota lainkaan
kasvattiäiti Signen vastentahtoinen suhtautuminen häneen....sitten
syntyy luottamus... mutta paluu Suomeen.
3.2.2. MUISTOLAATTA HELSINGIN RAUTATIEASEMALLE
Helsingin rautatieasemalta lähetettiin
sotavuosien aikana 1939-1945 noin 13 000 suomalaislasta muihin
pohjoismaihin. Kaikkiaan lapsia lähetettiin eri keinoin n. 75 000 tai
80 000, joista 10 000 tai jopa 15 000 jäi pysyvästi Skandinaviaan
asumaan.
Siirtokuljetusten muistoksi paljastettiin 8.5.2008 muistolaatta
Rautatieaseman
vierelle.
Sotalasten puheenjohtaja Pertti Kavén toivotti kutsuvieraat
tervetulleeksi...paikalla oli mm. kaikkien pohjoismaisten
suurlähettiläät.
LUE LISÄÄ tapahtuman omalla sivulla:
3.3. VÄITÖSKIRJA SOTALAPSISTA - LASTENSIIRROISTA
Sotalasten historiaa ja kohtaloita
ruvettiin selvittämään järjestelmällisesti. Ensimmäinen kattava teos
Pertti Kavénin "70 000 pientä kohtaloa, Suomen sotalapset" 1985.
Hän jatkoi tutkimustaan väitöskirjaksi 2010.
3.4. MUITA TUTKIMUKSIA
Vuoden 2017 aikana valmistuivat mm.:
MUISTELTU SOTALAPSUUS - Sotalasten yhteisö ja
sotalapsuudesta kertominen, Oulun Yliopisto, Historiatieteet,
Pro Gradu - tutkielma, 21.3.2017 Pauliina Immonen
Hänen tutkimuksessaan on mm. sivuilla 19-23 käsitelty ansiokkaasti
sodan jälkeisten vuosikymmenten ilmapiirin, Neuvostoliitolle
'vihamielisten' isänmaallisten järjestöjen lakkauttamista, sodan
vaikutuksista puhumattomuutta, sitten oman maan poliittisen tilanteen
ja ilmapiirin veteraaneihin, lottiin ym. ryhmiin kohdistuvaa
halveksuntaa, jotka olivat aikuisten järjestöjä.
Sodan vaiheiden lapsiryhmiin kohdistuvaa vaikenemista ja jopa
halveksuntaa ei tarvinnut siksi ihmetellä. Sen vuoksi suuren osan
aikuisiästään vaikenemisen kulttuurin keskellä eläneet lasten ryhmät -
sotaorvot, sotalapset, evakkolapset - vasta varsinaisesti 1990 -luvulla
eläköitymisvaiheessaan uskalsivat astua esiin ja ryhtyä perustamaan
yhdistyksiä, etsiä vertaistukea sekä jakaa elämänkohtaloitaan ja niiden
vaikutusta elämänsä kaikissa vaiheissa.
SOTALAPSENA VIETETTY LAPSUUS - Elämäkerrallinen
tutkimus kolmen sotalapsen elämästä, Jyväskylän Yliopisto,
Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalityö, Terhi
Norrena, Pro Gradu-tutkielma syksy 2017
Tutkimuksessa käsitellään mm. sitä, miten yksinään siirretyissä
lapsissa siirrot saivat aikaan unettomuutta, masentuneisuutta ja
pelkotiloja.
Saksaan yksinään siirrettyjen lasten sopeutuminen takaisin Jugoslaviaan
oli vaikeata, koska he olivat samaistuneet jo saksalaisiksi, unohtaneet
kielen ja kulttuurin ja usein koti oli takaisin siirrettäessä eri
paikkakunnalla kuin aikaisemmin.
Suomen SPR ja Pelastakaa Lapset ry pitivät ensi sijaisena tavoitteena
kokonaisten perheiden siirtämistä. Silti Suomeen saapui ilman vanhempia:
- 1992 - 2002 tuli 1200 alaikäistä lasta
- 2006 tuli 108
- 2016 tuli 401
JÄLKIVIISAUS EI MUUTA TAPAHTUNUTTA - AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN NÄMÄ VAIHEET
ELÄNEITÄ IHMISIÄ - VOIMME OPPIA TULEVAISUUTTA VARTEN
Ihmistä ei voi vahingoittaa se, mitä
hän tietää, mutta se voi vahingoittaa, mitä ei tiedä!
Miettikää ja keskustelkaa ajatuksista, kysymyksistä ja tunteista, jotka heräävät sotalasten lapsuuden
vakutuksesta heidän aikuisvuosiinsa.
Kiitos osallistumisestasi - tehdään yhdessä tulevaisuutta!
| SEURAAVAN LAPSIRYHMÄN SIVUSTOLLE |  |
|