Pohjoismaihin siirrettiin lapsia enimmäkseen saksankielisiltä alueilta. Kaikkiaan vuosien 1919-1924 välisenä aikana 22 000 lasta siirrettiin Ruotsiin ja 50 000 Tanskaan ja Suomeen tuli 2000 lasta, vaikka Suomessa oli 1918 vuoden jälkeen 15 000 - 20 000 sotaorpoa. Järjestelyjä  hoiti Punainen Risti. Lisäksi Belgiasta siirrettiin lapsia Ranskaan ja Sveitsiin ja Serbiasta jonkin verran Englantiin.
Tämä kaikki kertoo siitä, miten paljon lapset ovat aina kärsineet sotien keskellä.

siirrettiin Suomesta n 80 000   1-14- vuotiasta lasta ilman vanhempiaan, pääasiassa yksityisperheisiin Ruotsiin ja Tanskaan, eniten Ruotsiin, koska Tanskassa ja Norjassa oli myös sotatoimia.
Vuosien 1939-1945 suomalaisten lasten siirrot olivat suhteessa maiden väkilukuun
toisen maailmansodan maailmanennätystasoa.


2-1. LASTEN SIIRROSTA PÄÄTTÄMINEN:
- Aloite tuli Ruotsista, väestötilastossa syntyvyys erittäin alhainen, lasten ikäluokan vajaus
- Ristiriitaiset kannat Suomessa
- Ei haluttu loukata Ruotsin 'hyväntahtoisuutta' - siksi joko hyväksyttävä tai kokonaan torjuttava.
- K.A.Fagerholmilla hyvät yhteydet Ruotsiin, halusi toteuttaa siirrot.
- Kun päätös tehtiin, niin sensuuri kielsi päätöksen arvostelemisen.
- Painavimmat ilmoitetut syyt ( suurin ryhmä ei ilmoittanut syytä) lasten lähettämiseen:
evakuointi, lapsen sairaus, perhe monilapsinen, isä rintamalla, vaikeat kotiolot....


2-2. SODAN PÄÄTYTTYÄ pääosa lapsista palasi kotimaahan, mutta eri syistä huomattavan
moni jäi palaamatta:
- Ruotsiin jäi noin 7 000 lasta,
- Tanskaan noin 500 (sinne siirretyistä noin 4000 lapsesta).
Lastensiirrot ja niiden vaikutukset ovat merkittävä osa viime sotiemme historiaa.



3-1. RUOTSISSA / ruotsalaisille = 1930 luvulla erittäin pieni syntyvyys - iso epätasapaino lasten määrässä väestössä 'pula lapsista'.
Siirretyt lapset täyttivät tätä vajausta. Kodit ottivat yleensä innolla vastaan lapsia, mutta kodeilla oli myös toivetta määrätynlaisista lapsista.


3-2. SUOMESSA kodit olisivat tarvinneet apua ja tukea vaikeaan sota-aikaan, talouteen, ravintoon, terveydenhoitoon TÄÄLLÄ Suomessa.
- Lasten siirto, luovuttaminen toiseen maahan - tosin sota-aikana turvallisempaan ja hyvinvoivaan - oli erittäin vaikea tilanne äideille (miehet sodassa, tai äidit leskiä), luopua lapsestaan...
- Monet sotaorvot ovat kertoneet, miten heidän äitiään KEHOTETTIIN lähettämään lapsi parempiin ja turvallisempiin olosuhteisiin, mutta vaikka elämä täällä oli sotaorvoilla työntäyteistä ja isätöntä, niin olivat silti kiitollisia äidille, ettei äiti lähettänyt heitä pois, vaan saivat säilyttää perheyhteyden, johon usein kuului isovanhempia, sukulaisia ym. aikuisia ja lapsia.

3-3. SIIRRETYN LAPSEN ELÄMÄSSÄ:
- Kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, niin hän melko nopeasti 'ruotsalaistui', oppi uuden kielen (unohti suomenkielen), kotiutui alkuvaikeuksien jälkeen uuteen kotiin, lapsesta pidettiin hyvää huolta, turvallinen ja taloudellisesti hyvin voiva koti, ruokaa, vaatteita, leluja, koulua, rakastava ilmapiiri ja yhteisö ja siitä tuli hänen lapsen kokemusmaailmassa = oma koti. 
- Osalle siirrettyjä lapsia ei järjestynyt uutta perhettä ja he joutuivat lastenkoteihin, joissa ajan tapaan oli tiukka kuri ja laitoselämä, jossa esiintyi myös valitettavaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.



4-1. RUOTSIN NÄKÖKULMASTA:
- Menetettiin heille väestörakenteelle tärkeätä lapsi-ikäluokkaa.
- Lapsen vastaanottaneille perheille rakkaan perheenjäsenen menettämistä, "lapsestaan luopumista".


4-2. SUOMEN NÄKÖKULMASTA:
- Suomalaisten lasten saamista takaisin alkuperäiseen kotimaahansa.
- Palaamatta jääneet lapset olivat menetys Suomelle, sodan väestötappioita.


4-3. SUOMEEN PALANNEEN LAPSEN NÄKÖKULMASTA:
- Uuden ruotsalaisen kotinsa, vanhempiensa, sisarustensa ja yhteisön menettäminen - riistäminen irti vakiintuneesta elämäntilanteesta. Pienet lapset olivat unohtaneet jo alkuperäisen äidinkielen ja nyt taas edessä kielivaikeudet, sopeutuminen taloudellisesti monesti puutteenalaiseen kotiin, sisaruksiin, joita ei enää tuntenut omikseen ja jotka kadehtivat paremmista oloista tulleen sisarukseen asemaa.
- Oli myös monia koteja, jotka eivät olisi enää vastaanottaneet tätä lasta, kun kotiin oli tulossa ikäänkuin uusi tulokas viemään osaa siitä kodista, joka sodan jälkeisessä pula-ajassa koitti selvitä eteenpäin. (Helsingissä kyselytutkimuksessa selvitettiin n. 600 kotia, joista vain 1/3 halusi aktiivisesti lapsen takaisin, 2/3 ei olisi halunnut - yksi suu lisää ruokittavana, asunnot pieniä ja ahtaita jne.)

Lapsen näkökulmasta uuden kodin säilyttäminen olisi ollut lapsen tasapainon, kehityksen ja elämänkulun kannalta parempi - kun kerran oli jo uusi koti - lähes aina onnellinen - löytynyt.

Monilla lapsilla säilyi myöhemmin hyvä yhteys ruotsalaiseen kotiin ja ihmisiin tärkeänä osana elämää.


SAIRAAT LAPSET
Ainoastaan sairaiden ja vaikeuksissa olevien lasten kannalta siirto oli yksiselitteisesti parempi, koska saivat hoidon ja mahdollisuudet parempaan elämään. Kuolleisuus lapsi-ikäluokassa oli Suomessa suurempi prosentuaalisesti - kuin Ruotsiin, muutamat myös Norjaan ja Tanskaan siirrettyjen lasten ikäluokassa - he saivat paremman terveydenhoidon.

Paluu sotalasten etusivulle

Paluu nuorten hankkeen etusivulle



* * *