11.helluntain
jälkeinen sunnuntai, evankeliumiteksti Matt. 11:20-24
"Sitten Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat
voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta: "Voi
sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt
voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat
olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja
kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä
vähemmällä kuin te. "Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka
taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun
kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä
vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä
vähemmällä kuin sinä."
VASTUU YHTEISESTÄ
ELÄMÄSTÄ
Harhautunut yhteisö
1970-luvulla maassamme vieraili romanialaissyntyinen pappi Richard
Wurmbrandt. Hän kertoi kristittyjen vainoista syntymämaassaan. Vieraan
julistus kuitenkin jakoi mielipiteitä. Monissa seurakunnissa hänet
torjuttiin. Jopa valtiovallan taholta pyrittiin asettamaan esteitä
hänen toiminnalleen. Tiedotusvälineissä Wurmbrandtin väitettiin
julistavan kylmän sodan hengessä amerikkalaista propagandaa. Itsekin
olin tiukasti tällä ”virallisella” linjalla. Myöhemmin osoittautui,
että tämä pappi oli puhunut totta. Samalla tavoin mikä tahansa
ihmisyhteisö, kirkkokin, voi kääntää selkänsä totuudelle ja hiljaisesti
hyväksyä sellaista, mitä ei saisi hyväksyä. Yksityisen ihmisen on usein
vaikea asettua enemmistön kantaa tai ns. yleistä mielipidettä vastaan.
On helpompaa kulkea virran mukana.
Tämän päivän evankeliumissa mainitaan nimeltä useita ihmisyhteisöjä,
jotka olivat ajautuneet harhaan. Korasin, Betsaida ja Kapernaum olivat
kaupunkeja Galileassa, Jeesuksen toiminnan ydinalueella. Niiden tilaa
Vapahtaja tarkasteli murheellisena ja kohdisti niille vakavia sanoja.
Ulkonaisesti kaikki tosin oli hyvin. Noissa kaupungeissa ei rehottanut
sellainen meno kuin muinaisessa Sodomassa tai pakanallisissa
suurkaupungeissa Tyroksessa ja Sidonissa. Sodomasta kertoo tämän päivän
Vanhan testamentin lukukappale, että sieltä ei löytynyt kymmentäkään
Jumalaan turvaavaa ihmistä. Kuitenkin Jeesus joutui sanomaan, että jos
muutosta ei tulisi, Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin tulisi käymään
huonommin kuin Sodoman, Tyroksen ja Sidonin.
Väärä tie vie tuhoon
Miksi Jeesus oli näin ankara kotiseutunsa kaupunkeja kohtaan? Siksi,
että ne eivät olleet tunnistaneet etsikkoaikaansa, Jumalan puhuttelua.
Niissä oli nähty paljon Jeesuksen voimatekoja, sellaisiakin, joista ei
Raamatussa kerrota. Johanneksen evankeliumin lopussa sanotaan, että
”paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta
kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka
pitäisi kirjoittaa.” Kotiseudullaan Jeesus oli parantanut monia
sairaita. Vaativan lakihurskauden sijasta hän oli julistanut noiden
kaupunkien kaduilla Jumalan ääretöntä armoa ja rakkautta. Esimerkillään
ja opetuksellaan hän oli opettanut ihmisiäkin oman edun ajamisen
sijasta rakastamaan toisiaan.
Kaikki tämä oli kuitenkin ollut turhaa. Kaupungit eivät ymmärtäneet
omaa tilaansa. Ne eivät halunneet muutosta vaan antoivat elämän soljua
vanhoissa uomissa. Itsekkyys, oman edun tavoittelu, Jumalan armon
torjuminen jatkuivat. Matka kohti rappiota ja tuhoa jatkui ulkonaisesta
rauhasta ja hyvinvoinnista huolimatta.
Lopulta noille kaupungeille tapahtui Jeesuksen ennustuksen
mukaisesti. Kapernaumista on nykyisin jäljellä kappale synagogan
lattiaa ja muutama kaatunut kivipylväs. Korasinin rauniot löytyivät
joitakin vuosikymmeniä sitten Kapernaumin luoteispuolelta,
rauniokummusta. Betsaidasta tiedetään vain, että se on sijainnut
lähellä paikkaa, jossa Jordan laskee Gennesaretin järveen. Vastaavasti
Tyros ja Sidon taas ovat tänäkin päivänä suuria, eläviä kaupunkeja
nykyisen Libanonin alueella.
Miten Vapahtajamme mahtaa tänään arvioida meitä ja meidän yhteisöjämme.
Ovatko valtiomme, kirkkomme, kotikaupunkimme tai -kuntamme valmiit
arvioimaan itseään Jumalan tahdon näkökulmasta ja tekemään parannusta?
Rakastetaanko keskuudessamme lähimmäisiä? Pidetäänkö kiinni totuudesta
ja oikeudenmukaisuudesta?
Toivon merkki
Herramme vakavien sanojen ääressä vietämme tänään juhlaa. Meille
sotaorvoille tämä päivä on tärkeä päivä. Tämä enimmilläänkin muutaman
kymmenen tuhannen ihmisen joukko on elämässään kantanut sodan haavoja
monin tavoin. Isän menetys on kulkenut mukana arpeutuneena, mutta yhä
vielä aristavana haavana läpi koko elämän. Niin käsittämättömältä kuin
se tuntuukin, monia sotaorpoja on lapsuudessa kiusattu juuri orpouden
takia. Siksi koko asiasta on mieluusti vaiettu. Heidän yhteiskunnalta
saamansa - useimmiten varsin vähäinen - tuki on herättänyt kateutta. He
ovat kokeneet olleensa tietyllä tavalla katveessa, unohdettuina
yhteiskunnassamme. Sotaorpomuistomerkki on näkyvä ilmaus muutoksesta.
Se ilmentää arvostusta tälle joukolle, joka on antanut oman vahvan
panoksensa isänmaamme puolesta. Vaikka tekstimme mukaan yhteisön on
usein vaikea muuttaa suuntaansa, tämä päivä on kuitenkin pieni merkki
siitä. |

|
Armon varassa
Kaikkina aikoina ihmistä ja hänen yhteisöjään uhkaa vaara ajautua
harhaan, sellaiseen, mikä on tuhoisaa ja pahaa. Usein sitä ei ole
helppo tunnistaa ja myöntää. Vastuu yhteisestä elämästä on meillä
jokaisella. Emme voi ulkoistaa omaa vastuutamme esimerkiksi johtajille
ja päättäjille. Herramme kutsuu meitä kaikkia henkilökohtaisesti
parannukseen. Sanassa on meille myös vakava kehotus ”Jos te tänä
päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne”. Kaikkien
pitää osaltaan toimia kodin, kaupungin, isänmaamme ja viime kädessä
koko maailmamme hyväksi.
Tarkkaan ottaen emme omilla voimillamme pysty elämäämme parantamaan
ainakaan siinä syvässä merkityksessä, kuin Vapahtaja evankeliumissamme
tarkoittaa. Kirkkomme tunnustuksen mukaan parannus ei ole muuta kuin
katumusta synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista Kristuksessa
meille valmistettuun armoon. Kun turvaamme armoon ja se saa vaikuttaa
yhteisessä elämässämme, me kuljemme elämään vievää tietä, rakkauden,
vastuunkantamisen ja keskinäisen huolenpidon tietä.