Sotaorpologo


SOTAORPOJUMALANPALVELUS KAATUNEIDEN MUISTOPÄIVÄNÄ
SU 18.5.2008 HELSINGIN VANHASSA KIRKOSSA

Saarna Orvokki Harjuvaara

Teksti Joh 15:1-10
"Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."


KAKSI AIHETTA
Tällä sunnuntailla on kalentereissa kaksi nimeä, kaksi aihetta: kirkollinen ja historiallinen. Kirkollinen aihe on  Pyhän Kolminaisuuden päivä, historiallis-isänmaallinen on Kaatuneitten muistopäivä jota me vietämme erityisesti talvi- ja jatkosodassa kaatuneitten läheistemme muistoksi. Tänä vuonna on ollut harvinainen sattuma , että kirkkovuoden pääsiäis- ja helluntaiaikaan liittyvät juhlat ovat menneet päällekkäin maallisten juhlien kanssa, Helatorstai vappuna, Helluntai äitienpäivänä ja Pyhän Kolminaisuuden päivä kaatuneitten muistopäivänä.

KOLMINAISUUDENPÄIVÄ
Pyhän Kolminaisuudenpäivän tarkoituksena on muistuttaa meille Jumalan suuruutta ja moninaista, kaiken kattavaa  toimintaa. Kolmiyhteisen Jumala on ilmoittanut itsensä ja toimii täällä ajallisessa historiassa kolmessa eri persoonassa, kolmenlaisena toimintana  Hän on ilmaissut itsensä meille Isänä Luojana, Jeesuksessa Lunastajana ja  Pyhänä Henkenä, Pyhittäjänä. Sanat voivat tuntua vaikeilta ja teologisilta, mutta ne voidaan ymmärtää myös hyvin yksikertaisesti:

LUOJA
Jumala Luojana merkitsee yksinkertaisesti näkemystä ja uskoa siihen, että Jumala on kaiken elämän alullepanija ja ylläpitäjä  Hän on se ”puuttuva alkupiste”, josta koko moninainen ja rikas olemassaolo ja elämä on saanut alkunsa. Aina joissain historian vaiheissa esiintyy uskomuksia, että elämän alku ja voimassa pysyminen on pelkästään tieteellisesti selvitettävissä, mutta jonnekin jää aina se jokin, kohta, johon tarvitaan Jumalan yli-inhimillinen viisaus, valta ja voima. Sitä tarvitaan myös kaiken elämän pysymisessä, kehittymisessä ja jokaisen yksilön elämän vaiheissa, niiden,  jotka sen näkevät ja tunnustavat – ja myös niiden, jotka hänet kieltävät. Mitään elämää ei synny eikä elämä jatku ilman Jumalan voimaa, tuhota me osaamme ihan itse, sekä omaa että toistemme ja luonnon elämää.

LUNASTAJA
Jeesuksessa näkyy Jumala Lunastajana, Pelastajana  ja tämä kertoo siitä, miten Jumala näki yksityisen ihmisen ja koko ihmiskunnan  kulkeutuneen eroon hänestä. Hän  hän näki synnin, joka tuhoaa kaikkea Jumalan luomaa. Ja hän näki myös sen,  pelastamaan meidät ja lunastamaan meidät synnin vallasta omiksi lapsikseen. Jeesus rakensi ristillään sillan synnin orjuudesta Jumalan yhteyteen, tien takaisin siihen elämään, johon Jumala ihmisen alun perin loi. Sovituksesa  avautui jokaiselle uusi mahdollisuus saada yhteys Jumalaan.

PUOLUSTAJA
Jumalan kolmas persoona on Pyhä Henki, jonka Jumala lähetti tänne maailmaan Jeesuksen työn jatkajaksi. Pyhä Henki tekee työtään sekä yksityisen ihmisen  että srk:n kohdalla. Pyhä henki  synnyttää ensin kaipuun Jumalan yhteyteen ja sen avauduttua auttaa ja rohkaisee ihmistä pysymään Kristuksen yhteydessä. Jumalan Pyhä Henki on myös seurakunnan synnyttäjä ja Hän tahtoo olla seurakunnan todellinen johtaja. Pyhän Hengen toiminnan käsittämisessä  on nykyajassakin paljon kaikenlaista ylilyöntiä ja  harhaa, kun ihmiset luulevat joskus voivansa määrätä Pyhä Henki tai jotenkin omia Pyhä Henki itselleen tai omalle ryhmälleen. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja muistuttaa siitä, että pelastus ja Jumalan lapseus on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, joka tietää tarvitsevansa Jeesusta pelastajakseen ja tahtoo avata sisimmän sydämensä hänelle, seurata häntä. Kukaan ihminen tai mikään yhteisö ei omaa yksinoikeutta Pyhän Hengen työhön.

YKSI KOKONAISUUS
Pyhä Kolminaisuus on toisaalta teoreettisesti vaikea, toisaalta yksinkertainen. Yksi Jumala, joka tekee työtään, esiintyy kolmessa muodossa. Vähän kuin taloon sisään katselisi kolmesta eri seinillä olevasta ikkunasta. Joka puolelta näkyy eri näkymä, vaikka kyseessä on yksi ainoa talo.

VAPAAN ISÄNMAAN LIPUT
Tänään on siis myös kaatuneitten muistopäivä, joka varmasti herättää meissä täällä monenlaisia tunteita, ikävää, kaipausta, muistoja. Erityisesti kaikkien sodassa isänsä menettäneiden kohdalla, joita tänään on kokoontunut tähän kirkkoon.  Tuomiokirkkoseurakunta on antanut meille arvokkaan lahjan, kun saamme kutsua tätä messua  erityisesti sotaorpokirkoksi.  Kaatuneitten muistopäivän  kunniaksi täällä kirkon kuorissa  on vapaan isänmaamme lippu ja meidän oma lippumme. Ennen kuin  lähdin tänne kirkkoon, vedimme myös kotipihallamme salkoon Suomen kauniin valkoisen siniristilipun ja lipputangon juurelle sytytin kynttilän tervehdykseksi ja kunnianosoitukseksi Kärstilänjärvellä maaliskuussa 1940 kaatuneelle isälleni. vain erinäinen määrä kuvitelmia. Hänet on haudattu Lounais-Suomeen, yli 200 km päähän nykyisestä kodistamme,  mutta sinne ei nyt ollut tilaisuutta kynttilää viedä. Näin on varmaan monen muunkin teidän kohdallanne tänään.

MUISTOKYNTTILÄ YLI 90 000 KAATUNEELLE
Sytytä muistokynttiläsi parvekkeelle, pihaan tai kotisi pöydälle isäsi kuvan vieraan, ei paikalla ole merkitystä! Joku muistaa jotakin isästään, useat ei mitään. Itselläni ei ole hänestä pienintäkään muistikuvaa, Monille äideillemmekin puolison menetys oli niin vaikea, ettei  siitä voinut puhua edes lasten kanssa tilanteessa, jossa vuosien ajan oli tehtävä kaikkensa selvitäkseen päivästä toiseen. Monen ajatukset ovat kuitenkin tänään kauan sitten menetetyssä isässä, joillekin veljessä tai ehkä vielä pojassa. Samoin jotkut muistavat puolisoa, joka kaatui viereltä, joku taas kantaa edelleen sodan kipua ruumiissaan ja sydämessään. Tuhoutuihan talvi- ja jatkosodassa yli 90 000 parhaassa työiässä olleen miehen elämä lopullisesti. Jälkeen jäi n. 30 000 sotaleskeä, sotaorpojen määrää ei kukaan edes laskenut. Tänään me elämme toivossa, että edes jälkikäteen tämä luku selvitettäisiin ja me saisimme ikään kuin ihmisarvon tässä meille kalliissa maassa. Sodan pitkä varjo on ulottunut ja ulottuu koko meidän sotaorpojen elämän yli, samoin kuin muiden sodan lasten, jotka eri tavoin jäivät sodan jalkoihin ja ovat koko elämänsä kantaneet samoja haavoja sielussaan kuin mekin.

HYÖTYKASVI KANTAA HEDELMÄÄ
Tämän juhlapäivän evankeliumiteksti on Jeesuksen vertaus viinipuusta. Suomenkielessä me puhumme  viiniköynnöksestä, koska kyseessä on varsinaisesti  köynnös eikä puu. Se ei kuitenkaan ole olennaisinta tässä vertauksessa, vaan olennaisinta on köynnöksen hedelmät, joita kasvi kantaa.. Kyseessähän ei ole koriste- vaan hyötykasvi.  Me kaikki, jopa kaupunkilaistuneetkin, ihmiset tiedämme, ettei mikään kasvi tuota hedelmää pakottamalla, vaan hyvän maaperän ja hyvän hoitamisen tuloksena.  Yksikään kasvin oksa ei tuota hedelmää, ellei se ole kiinni rungossa. Ja kasvi tuottaa satoa vain, jos sen rungossa ja oksissa pääsee virtaamaan elämänneste. Jeesus sanookin: ”Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Miten paljolta touhulta ja hätäilyltä me säästyisimmekään, jos me tämän muistaisimme! Sen sijaan, että jatkuvasti juoksemme paikasta toiseen, yritämme pitää huolta siitä, että omat mielipiteemme tulevat kuuluviin ja saamme viimeisen sanan joka keskustelussa, meidän tulisi pitää huolta siitä, että toimimme oikein, niin että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalaa ja hänen tahtonsa toteutumista yli kaiken. Hedelmää kantamattomia oksia Jeesus nimittää kuivettuneiksi ja sanoo selkeästi sellaiset oksat kerätään pois ja heitetään tuleen. Viiniköynnös ei ole koristekasvi, jonka oksia ja kukkia vain ihaillaan. Se on hyötykasvi, jonka yksikään oksa ei ole tarkoitettu vain katseltavaksi ja ihailtavaksi, vaan hedelmän kantamiseen.

RAKKAUS ON TÄRKEIN
Jeesuksen opetuksessa on myös selvää, mitä tällä hedelmälle tarkoitetaan. ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Jeesuksen opetuksesta me tiedämme, että hänen käskynsä kulminoituu yhteen ainoaan kehotukseen: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tässä ei ole kyse mistään ihmeellisestä, ylimaallisesta asiasta vaan arkisesta elämästä. Lähimmäisen rakkaus on yksinkertaista toisen huomioon ottamista, toiselle tilan antamista, kuuntelemista, usein myös vaivan näkemistä toisen ihmisen puolesta. Ensisijaisesti omista läheisistämme, lapsistamme, lapsenlapsista, mutta myös  jokaisesta, joka tiellemme tulee. Se on usein myös omasta mukavuudesta luopumista. Oikea rakkaus ei laske eikä luettele, mitä on tullut tehdyksi.

Tilinteon päivänäkään rakkautta lähimmäisilleen osoittaneet eivät tiedä, mitä hyvää ovat tehneet. Suurinta kiitosta ei saa hän, joka on toitottanut kaikkialla omaa hyvyyttään ja omia tekojaan, omia saavutuksiaan. Ei edes se, joka uskoo olevansa kaikkia muita parempi. Jumala toimii salatulla tavalla siellä, missä rakkaus, toinen toisensa kunnioittaminen ja armahtaminen on saanut jalansijaa. ”Älköön oikea kätesi tietäkö, mitä vasen tekee.

NÄKYMÄTÖN JOHDATUS
Viinitarhurin hoitotyö  on joskus myös kipua tuottavaa. ”Jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, hän leikkaa pois.””Ja jokaisen oksan, joka tuottaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se tuottaisi runsaamman sadon”. Joka on joskus edes nähnyt hedelmäpuun hoitoa, tietää, että puhdistaminenkin on usein leikkaamista – ja leikkaaminen  koskee” Se merkitsee jonkin osan pois ottamista – emmekä me haluaisi luovuttaa pois mitään siitä, jota meillä itsellämme on. Mutta usein juuri leikkausten aikaan, kipeinä hetkinä, ihminen saa  tuntea Jumalan hyvän läsnäolon. Toisaalta tuntuu, että Jumala on kaukana poissa, mutta hän onkin lähellä juuri silloin. Taaksepäin katsoessamme voimme aina joskus nähdä tämän ihmeen. On suurenmoista joskus pienen hetken nähdä, että vaikka omat toiveet eivät aina toteutuneetkaan, Jumalan johdatus on sittenkin ollut hyvä, parempi kuin osasimme etsiä. Vaikeimpinakin hetkinä Jumala hoitaa lastaan niin kuin tarhuri kasvejaan.


KIITOLLISUUS
Tänään Kaatuneitten muistopäivänä me ajattelemme niitä, joiden elämä päättyi sodassa liian nuorina. Voimme kuitenkin. kiitollisina nähdä, että heidän uhrinsa on Jumalan siunaamana antanut meille vapaan isänmaan, jonka arvoa ei millään voi mitata. Me saamme täällä vapaassa maassa myös kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen rukoilemaan ja kiittämään, viettämään pyhää ehtoollista ja  pyytämään itsellemme ja läheisillemme, isänmaallemme ja koko ihmiskunnalle Jumalan siunausta. Haluan päättää rukoukseen,  joka on minun isäni  ainoassa sodan ajalta säilyneessä kirjeessä:

"Sinun rauhasi anna mulle
elon kohtalot kirkastain,
en mä pyytänyt tyyntä tietä,
sinun tahtosi tietä vain."
Nousemme tunnustamaan yhteisen uskomme


paluu sotaorpotapahtumien sivulle