Sotilaan kaatuessa taisteluissa rintamalla 1939-1944 - tai siellä saatuun vammaan tai tautiin menehtyminen - aiheutti hänen perheessään peruuttamattoman muutoksen. Isä oli poissa (joskus jopa äitikin) ja lapsista tuli isättömiä, orpoja.

TIETO isän kaatumisesta /kuolemasta tuli kotirintamalle perheelle eri tavoin:

- Joukko-osaston komentaja tai sotilaspastori kirjoitti KIRJEEN perheen äidille. Usein kirje tuli kirkkoherralle, joka kävi sitten henkilökohtaisesti viemässä sen ja kertomassa viestin.	- KIRJEEN saapuminen kenttäpostina rintamalta kesti useita päiviä, jopa viikkoja.
- Koska kirje oli hidas, niin tieto saatettiin SOITTAA joukko- osastosta srk:n kirkkoherralle tai monesti naapurille, sillä puhelimia oli vain muutamassa talossa kylällä.	- PUHELINSOITTO oli nopein tapa mikäli linjat toimivat.
- Monesti joukkueessa rintamalla asetoverit olivat sopineet, että jos toinen kuolee, niin toinen vie TERVEISET hänen kotiväelleen.	- Omaisille kaikki tieto isän kuolemaan liittyen ja TERVEISET olivat hyvin tärkeitä. Siksi niitä pyrittiin viemään henkilökohtaisesti ja / tai toimittamaan hänen tavaroitaan muistoksi, jos sellaisia löytyi.
- Dramaattisia olivat ne tilanteet, joissa kotiväki ei saanut tietää kuolemasta ja odottivat iloisina isää saapuvaksi luvatulle lomalle tai - rauhan tultua - kotiin rintamalta ja sitten tulikin tieto kaatumisesta.	On sanottu, että "ihmistä ei voi vahingoittaa se, mitä hän tietää, mutta se voi vahingoittaa, mitä hän ei tiedä."
- Raskainta on ollut niillä omaisilla, jotka eivät tienneet varmuudella kaatumisesta. Sotilas oli vain kadonnut taistelun kaaoksessa eikä ruumista löytynyt. Omaisia painoi EPÄTIETOISUUS, onko hän kuollut, joutunut vangiksi, onko sittenkin elossa. Omaiset elivät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen surun, toivon, epätoivon kierteessä.	Katoamistapauksissa varmistunut kuolintietokin on parempi kuin EPÄTIETOISUUS. Siksi edelleen etsitään venäläisten kanssa yhdessä sodan paikoille haudattuja tai kaatuneiden jäännöksiä ja tuodaan kotimaahan haudattavaksi sankarihautaan ja monien henkilöllisyys on pystytty DNA-tutkimuksella tms. varmistamaan suureksi helpotukseksi omaisille.

MUUTAMA SURUVIESTI JA ESIMERKKI edellä kerrotuista tapahtumista:

Sota oli päättynyt rauhaan 13.3.1940. Muutama päivä sodan päättymisen jälkeen khra Jaakko Haavio meni viemään suruviestiä äidille, jolla oli 4 alle kouluikäistä lasta ja 2 viikon ikäinen poikavauva ja kaikki odottivat ilolla isää kotiin, sillä äiti ei ollut saanut tietoa miehensä kaatumisesta. 
Äidin apuna ollut naapurin tyttö kertoi, että äiti näki ikkunasta kaukana tulevan miehen hahmon ja ilahtui, nyt isä tulee kotiin. Miehen tullessa lähemmäksi, äiti oli nähnyt, että se oli kirkkoherra... - äiti oli pyörtynyt lattialle järkytyksestä. Naapurin tyttö oli auttanut hänet sängylle. Khra Haavio kertoo tästä käynnistä itse:

Lisää Eino Teinin kaatumisesta, hänen ainoasta hyvästelykirjeestään vaimolleen ja lapsilleen rintamalta, sillä hän aavisti kaatuvansa siellä...

Klikkaa  seuraavaan vaiheeseen:

Paluu sotaorvon elämänkaaren alkuun

Paluu nuorten hankkeen etusivulle



* * *