logo
SOTALASTEN ELÄMÄNVAIHEISTA
vuorovaikutuksellinen hanke nuorille
logo

Osa Suomen itsenäisyyden 100 v ohjelmaa
Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry:n tutkiessa
SOTAA LAPSEN NÄKÖKULMASTA JA VAIKUTUSTA JÄLKIPOLVIEN ELÄMÄÄN.





3. SOTALAPSET 2000 - LUVULLA


Erilaisia sodan lasten yhdistyksiä alettiin perustaa varsinaisesti 1990-luvulla, kun 'lapset' alkoivat jäädä eläkkeelle. Monille se elämänvaihe oli ensimmäinen, jossa oli aikaa rauhassa miettiä, käsitellä elämänsä asioita syvemmin. Siihen saakka oli pitänyt lapsesta saakka tehdä kovasti työtä ja ponnistella eteenpäin, ammattiin, työhön.

Sotalasten siirtoja pidettiin yhteiskunnan taholta välttämättömyytenä ja ihannoitiin niin, että haluttiin vaieta sodan jälkeisinä vuosikymmeninä koko lastensiirrosta - niin oli haluttu jo siirtojen aikana tukahduttaa keskustelu sen haittavaikutuksista monille lapsille.
Koska aikuiset vaikenivat, lapsilla ei ollut mahdollisuutta eikä voimia lähteä keskustelemaan sotalapsen kohtalostaan. - Siihen vaikutti myös sodan jälkeinen ilmapiiri 1940 - 1950 luku, missä Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkautettiin heille vihamieliset järjestöt, veteraanit (lukuunottamatta Sotainvalideja), Lotta-Svärd järjestö. ks alh. 3.4. Pauliina Immosen tutkimus sivut 19-23.


3.1. SUOMEN SOTALAPSIYHDISTYSTEN KESKUSLIITTO
johon kuului enimmillään 18 jäsenyhdistystä

kuva
http://www.sotalapset.fi/keskusliitto.html

Yhdistyksissä samankaltaisia elämänkohtaloita kokeneet ihmiset löysivät vertaistukea, harrastusmahdollisuuksia ym.
Monet vasta tässä elämänvaiheessa uskalsivat kertoa lapsuudestaan, purkaa traumaattisia kokemuksia, koska ympärillä ymmärrettiin lapsuuden elämänvaiheiden merkitys ja voitiin jakaa niitä yhdessä.
Keskusliiton toiminta päättyi 2016. Yhdistykset ovat jatkaneet toimintaansa.
Netissä on nyt Pohjoismaisen Kulttuurirahaston / Nordisk Kulturfond - yhdessä monien tahojen kanssa tukema:
- Suomen
- Ruotsin
- Tanskan
Sotalasten laaja aineisto näillä kolmella kielellä. YHTEINEN ETUSIVU:

kuva

http://www.sotalapset.fi/index.html

Edellä olevan linkin takaa löytyy paljon aineistoa kolmella kielellä, sotalasten itsensä kertomaa, kuvia, kannattaa tutustua.
SOTALAPSI-lehti alkoi ilmestyä toukokuussa 2000 - kuvaavaa aikaisempien vuosikymmenten aikana sotalasten vanhempien polven 'unohduttamisen' tavasta johtuen, lehdessä käytettiin ensin termiä 'entiset sotalapset' ikäänkuin ei olisi enää oikeasti olemassa sotalapsia.

Vasta myöhempinä vuosina alettiin käyttää ilmaisua 'sotalapsi', kun aikuiset sotalapset uskalsivat olla avoimesti sotalapsia ja tuntea ja tunnustaa lapsuutensa kohtalot läpi elämän kestävänä osana persoonaansa. ks. Pauliina Immonen



3.2. NÄKYVYYS YLEISESSÄ TIETOISUUDESSA


3.2.1.  ÄIDEISTÄ PARHAIN

Klaus Härön elokuva (2005)  'Äideistä parhain' perustui Heikki Hietamiehen omaelämäkerrallisen romaaniin Äideistä parhain kertoo Eerosta, pienestä suomalaispojasta, joka menettää isänsä sodassa. Isän kuolema masentaa Kirsti-äidin niin pahoin, ettei hän pysty huolehtimaan lapsestaan. Niinpä parhaimmaksi vaihtoehdoksi jää Eeron lähettäminen Ruotsiin, turvaan sodan jaloista. Vastentahtoisesti matkaan lähetetyn pojan elämä uudessa kotimaassa ei osoittaudu helpoksi, sillä hänet kotiutetaan pieneen skoonelaismaataloon, jossa kukaan ei ymmärrä suomea. Koti-ikävä, huoli äidin kohtalosta sekä täydellinen kielimuuri tekevät Eeron elämän vaikeaksi, eikä asiaa helpota lainkaan kasvattiäiti Signen vastentahtoinen suhtautuminen häneen....sitten syntyy luottamus... mutta paluu Suomeen.

koulukino

Johdanto Koulukinon materiaaliin:
h http://www.koulukino.fi/aideista-parhain

PDF-SELVITYS:
http://www.koulukino.net/uploads/material/aideista_parhain_5.7.08.pdf

K 11 - aineisto yläasteelle ja lukiolle




3.2.2.   MUISTOLAATTA HELSINGIN RAUTATIEASEMALLE

Helsingin rautatieasemalta lähetettiin sotavuosien  aikana 1939-1945 noin 13 000 suomalaislasta muihin pohjoismaihin. Kaikkiaan lapsia lähetettiin eri keinoin n. 75 000 tai 80 000, joista 10 000 tai jopa 15 000 jäi pysyvästi Skandinaviaan asumaan.

Siirtokuljetusten muistoksi paljastettiin 8.5.2008 muistolaatta Rautatieaseman vierelle.

laatan paljastaminen

Sotalasten puheenjohtaja Pertti Kavén toivotti kutsuvieraat tervetulleeksi...paikalla oli mm. kaikkien pohjoismaisten suurlähettiläät.

LUE LISÄÄ tapahtuman omalla sivulla:
laatta Lastensiirtojen muistolaatan
laatan paljastus 8.5.2008
Helsingin Rautatieasemalla



3.3. VÄITÖSKIRJA SOTALAPSISTA - LASTENSIIRROISTA

Sotalasten historiaa ja kohtaloita ruvettiin selvittämään järjestelmällisesti. Ensimmäinen kattava teos Pertti Kavénin "70 000 pientä kohtaloa, Suomen sotalapset" 1985.
kaven

Hän jatkoi tutkimustaan väitöskirjaksi 2010.  

kuva Pertti Kavénin väitöstilaisuudesta
la 18.12.2010
kuvia.


Humanitaarisuuden varjossa, Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen

ISBN 978-952-92-8318-7 (nid.)
ISBN 978-952-10-6722-8 (PDF)

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa ja ladattavissa netissä.


3.4. MUITA TUTKIMUKSIA




Vuoden 2017 aikana valmistuivat mm.:

MUISTELTU SOTALAPSUUS -  Sotalasten yhteisö ja sotalapsuudesta kertominen,  Oulun Yliopisto, Historiatieteet, Pro Gradu - tutkielma, 21.3.2017 Pauliina Immonen

Hänen tutkimuksessaan on mm. sivuilla 19-23 käsitelty ansiokkaasti sodan jälkeisten vuosikymmenten ilmapiirin, Neuvostoliitolle 'vihamielisten' isänmaallisten järjestöjen lakkauttamista, sodan vaikutuksista puhumattomuutta, sitten oman maan poliittisen tilanteen ja ilmapiirin veteraaneihin, lottiin ym. ryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa, jotka olivat aikuisten järjestöjä.
Sodan vaiheiden lapsiryhmiin kohdistuvaa vaikenemista ja jopa halveksuntaa ei tarvinnut siksi ihmetellä. Sen vuoksi suuren osan aikuisiästään vaikenemisen kulttuurin keskellä eläneet lasten ryhmät - sotaorvot, sotalapset, evakkolapset - vasta varsinaisesti 1990 -luvulla eläköitymisvaiheessaan uskalsivat astua esiin ja ryhtyä perustamaan yhdistyksiä, etsiä vertaistukea sekä jakaa elämänkohtaloitaan ja niiden vaikutusta elämänsä kaikissa vaiheissa.




SOTALAPSENA VIETETTY LAPSUUS - Elämäkerrallinen tutkimus kolmen sotalapsen elämästä, Jyväskylän Yliopisto, Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalityö, Terhi Norrena, Pro Gradu-tutkielma syksy 2017

Tutkimuksessa käsitellään mm. sitä, miten yksinään siirretyissä lapsissa siirrot saivat aikaan unettomuutta, masentuneisuutta ja pelkotiloja.
Saksaan yksinään siirrettyjen lasten sopeutuminen takaisin Jugoslaviaan oli vaikeata, koska he olivat samaistuneet jo saksalaisiksi, unohtaneet kielen ja kulttuurin ja usein koti oli takaisin siirrettäessä eri paikkakunnalla kuin aikaisemmin.
Suomen SPR ja Pelastakaa Lapset ry pitivät ensi sijaisena tavoitteena kokonaisten perheiden siirtämistä. Silti Suomeen saapui ilman vanhempia:
- 1992 - 2002 tuli 1200 alaikäistä lasta
- 2006 tuli 108
- 2016 tuli 401



JÄLKIVIISAUS EI MUUTA TAPAHTUNUTTA - AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN NÄMÄ VAIHEET ELÄNEITÄ IHMISIÄ - VOIMME OPPIA TULEVAISUUTTA VARTEN

Ihmistä ei voi vahingoittaa se, mitä hän tietää, mutta se voi vahingoittaa, mitä ei tiedä!


Miettikää ja keskustelkaa ajatuksista, kysymyksistä ja tunteista, jotka heräävät sotalasten lapsuuden vakutuksesta heidän aikuisvuosiinsa.

nuoli

Kiitos osallistumisestasi - tehdään yhdessä tulevaisuutta!

peukku

SEURAAVAN LAPSIRYHMÄN  SIVUSTOLLEnuoli

Paluu Pääkaupunkiseudun sotaorpojen Suomi 100v hankkeen  etusivulle