logokuva1
logokuva2 logokuva3

etusivu1


TULEVAA TOIMINTAA
AIKAISEMPIA TAPAHTUMIA
JÄSENKIRJEET
YHTEYSTIEDOT



PORIN SEUDUN KAATUNEITTEN OMAISTEN
70v JUHLA
sunnuntaina 25.10.2015





ohjelma








ohjelma







ohjelma







ohjelma







juhla







juhla






juhla







juhla






juhla







juhla








juhla



saarna  saarnalinkki




juhla








juhla

Väki alkoi kokoontua saliin...





juhla

Juhlan ensi avusta huolehti SPR.





juhla








juhla


 sotaorvon virsi
- sotaorpojen virsi word-tiedosto
- sotaorpojen virsi rtf-tiedosto
- sotaorpojen virsi pdf-tiedosto


juhla







juhla

Juontaja Pertti Harju






juhla

Suvi Peltomaa ja Essi Kerola Palmgren-konservatorio.







juhla

Essi Kerola, säest. Tiina Hietava





juhla

Puheenjohtaja Simo Suominen






juhla

Sotaorvon kynttilä






juhla


Lapsikuoro Leppis, joht. Marjatta Salonen




juhla








juhla


Tenori Ville Salonen, säest. Tiina Hietava



juhla








juhla

Lausuja Pentti Laakso




juhla








juhla

Emerituskenttäpiispa Hannu Niskanen

* * *

Juhlapuhe Porissa 25.10.15/Porin Seudun Kaatuneitten Omaiset ry.

SODAN PITKÄ VARJO

SANKARI VAINAJIEN MUISTON VAALIMINEN
Sodalla on pitkä varjo. Vielä vuosikymmenten jälkeen se tuntuu elämässämme. Olin viime viikolla Sotavainajien Muiston Vaalimisyhdistyksen vuosittaisella Viipurin matkalla. Tämän matkan tarkoituksena on arkuttaa, siunata matkaan ja tuoda kotimaahan vuoden kuluessa löytyneiden suomalaisten sankarivainajien jäänteet. Tällä kertaa löytyneitä oli 37.
Vuonna 1992 Venäjän kanssa solmitun valtiosopimuksen perusteella toteutetuissa etsinnöissä on tähän mennessä löydetty noin 1200 sankarivainajamme jäänteet. Heistä runsaat 300 on kyetty tunnistamaan. Nyt kotiin tuoduistakin arviolta noin kolmannes kyetään tunnistamaan. Aikanaan sankarivainajat saatetaan juhlallisesti kotimaan multiin -tunnistetut oman kotiseurakuntansa sankarihautaan ja tunnistamatta jäävät Lappeenrannan sankarihautausmaalle. On mahdollista, että jälleen joku sotaleski tai sotaorpo saa läheisensä kotiin.
 

SODAN PÄÄTTYMISEN MUISTO
Tänä vuonna, huhtikuun 27. päivänä, tuli kuluneeksi 70 vuotta sodan päättymisestä. Sen myötä kansamme sai tarttua rauhan ajan tehtäviin ja paljon kärsineen maan jälleenrakentamiseen.
Millaista elämä tuolloin oli maassamme? Sodan päätyttyä maamme väkiluku oli noin 3,7 miljoonaa, puolitoista miljoonaa vähemmän kuin nyt. Kun sodan vuosina yli 90.000 suomalaista – useimmat työikäisiä miehiä ja naisia - oli menettänyt henkensä, ja vielä suurempi määrä vammautunut, maamme inhimilliset voimavarat oli edelleen viritettävä äärimmilleen. Jokaista tarvittiin, lapsesta vanhukseen.
Elämää ja jälleenrakennusta vaikeutti monenlainen pula, esimerkiksi elintarvikkeista ja rakennusaineista. Eduskunnan oli säädettävä yhä uusia veroja. Näiden lisäksi ryhdyttiin heti rauhan tultua maksamaan Suomelle määrättyjä valtavia sotakorvauksia. Vaikeuksistaan huolimatta Suomi alkoi kuitenkin kovalla työllä ja yhteisellä yrittämisellä nopeasti nousta. Eräänä pontimena olivat sodassa koetut kauheudet. Moni varmaan koki kuten presidentti Koivisto, joka on kertonut sodassa ajatelleensa, että jos hän selviää täältä hengissä, hän tahtoo käyttää elämänsä johonkin hyvään.
Viime aikoina on puhuttu paljon niistä syvistä vaikeuksista, joihin Suomi on ajautunut taloudessaan. Valtion velka ja työttömyys kasvavat. Pitkään alavireisenä toiminut talous ei ota elpyäkseen. Ehkä kansamme voisi ottaa oppia jälleenrakennuksen vuosista, jolloin vaikeudet olivat nykyisiä verrattomasti suurempia. Ahkeruus, talkoohenki, yhteisen edun asettaminen itsekkäiden ja oman ryhmän pyrkimysten edellä ovat ehkä asioita, joita nytkin tarvitaan.


KAATUNEITTEN OMAISTEN TUEN KÄYNNISTÄMINEN
Sodan ja jälleenrakentamisen ajan vaikeudet heijastuivat luonnollisesti - ja ehkä erityisen kipeällä tavalla - myös sotaleskien ja sotaorpojen elämään. Heitä ei kuitenkaan muiden taholta ollut täysin unohdettu. Esimerkiksi toukokuun lopulla 1945 jo lähes 40.000:lla sotaorvolla oli kummiavustus. Vähitellen, tilanteen parantuessa ryhdyttiin kehittämään erilaisia yhteiskunnallisia tukitoimia, vaikka ne monen mielestä tuntuivat vähäisiltä tai suorastaan olemattomilta. Eikä sitä suurinta menetystä tietenkään olisi voitu mitenkään korvatakaan.
Tärkeää oli, että kaatuneitten omaiset ryhtyivät myös itse ajamaan asioitaan. Eräänä ilmauksena tästä oli Porin Seudun Kaatuneitten Omaiset ry:n perustaminen, Sotaleskien Huolto ry:n nimisenä, 24.10.1945. Tuona päivänä perustettiin myös muita merkittäviä järjestöjä, kuten esimeriksi Yhdistyneet Kansakunnat eli YK.
Elämän luonnollisen kulun mukaisesti sotaleskien määrä kaatuneitten omaisten joukossa on pienentynyt. Kaatuneitten Omaisten Liiton jäsenistössä heitä on enää runsas sata. Kaksituhattaluvulla toimintaa on leimannut uutena asiana sotaorpojen rekisteröityminen ja aktiivinen mukaantulo Liiton jäsenyhdistysten toimintaan. Heitä onkin jäsenistä nykyisin valtaosa. Tämä kehitys näkyy myös nyt juhlaansa viettävän yhdistyksen toiminnassa. Kymmenessä vuodessa jäsenmäärä on peräti kolminkertaistunut, ollen nyt 360.


SOTAORPOJEN KOKEMUKSET
Tänä päivänä sodan haavat ovat pääosin arpeutuneet, mutta yhä vielä ne aristavat. Tämä on myös monen kaatuneen omaisen kokemus. Moni on kantanut puolison, isän tai läheisen ihmisen ikävää koko elämänsä ajan.
Kovin hyvin näitä tuntoja ei yhteiskunnassamme ole huomattu eikä tunnettu. Esimerkiksi sotaorpous on pitkään ollut melko vaiettu asia, lähes jonkinlainen tabu. Heidän tarkkaa määräänsä ei ole koskaan selvitetty. Tällä hetkellä meitä arvellaan olevan elossa ainakin yli 20.000. Kaatuneitten omaisten liiton yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa toteuttamassa sotaorporekisterissä on tällä hetkellä noin 16.000 sotaorvon tiedot.  
Sotaorvot muodostavat sodan seurauksia elämässään kantaneiden ihmisten joukossa erityisen ryhmän. Professori Markku Ojasen sotaorpotutkimuksen, ”Selviytyjiä ja kukoistajia”, mukaan erityisesti monen lapsuus oli vaikea: Oli otettava vastuuta aikuisten töistä, oli pulaa ja puutetta, raskaat ajatukset ja omat huolet oli padottava sielun pohjalle, koulussa saatettiin kiusata, useimmiten vähäiseksi jäänyttä tukea kadehtia jne. 

Tällaisissa muistoissakin näkyy sodan pitkä varjo, mutta varjo edellyttää aina myös valoa ja kirkkautta. Sotaorvotkin ovat saaneet myös sitä kokea. Ojasen kirjan nimen mukaisesti he ovat selviytyneet vähintään yhtä hyvin kuin suomalaiset keskimäärin. Ehkä vaikeudet ovat lisänneet päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä sekä näyttämisen halua.


OMA TUNNUS YHDISTÄÄ JA NÄYTTÄÄ SUUNTAA
Sotaorpojen taustan muistaen valtiovallan heille osoittama kunnianosoitus ja sen perusteella hyväksytty ja syksyllä 2014 käyttöön otettu sotaorpotunnus on hyvin perusteltu. Sotaorvoille tunnuksella on ollut suuri merkitys.  Tunnuksen, vertauskuvan kreikankieleen pohjautuva nimitys symboli tarkoittaa yhteen heittämistä. Tunnus kokoaa meidät yhteen, vahvistaa keskinäistä yhteyttämme. Se myös muistuttaa meille itsellemme ja myös toisille niistä ihmisistä, naisista ja miehistä, jotka ovat antaneet elämänsä kansamme elämän edestä. Edelleen tunnus kertoo meitä yhdistävistä arvoista. Siinä olevat vertauskuvat kuvaavat vapautta, puolestamme annettua uhria ja rakastamaamme isänmaata.
Vuosien kokemus tuntemattomuudesta, vaikenemisesta, jopa vähättelystä, on vaihtunut hyväksynnäksi ja arvostukseksi. Tämä antaa meille voimia toimintamme jatkamiseen ja kehittämiseen niin, että ikääntymisen myötä saisimme tarpeellista ja perusteltua yhteiskunnan tukea edessä oleviin vaiheisiimme.


PERINTEEN SIIRTÄMINEN
Eräs kaatuneitten omaisten toimintaan liittyvä tulevaisuuden tehtävä on osallistuminen sotavuosien henkisen perinnön tallentamiseen ja eteenpäin siirtämiseen. Tammenlehvän perinneliitto, jonka jäsen KOL:kin on, on saanut tämän työn johdettavakseen. Kun meitä niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla kutsutaan mukaan tähän työhön, siihen on hyvä osallistua, ehkä oman itsenäisen perinnetyömme rinnalla. Meillä on kansamme tulevaisuuden rakennuspuiksi annettavana sellainen osa sotiemme perintöä, jota muilla ei ole. Se on ainutlaatuinen kertomus vaikeuksien voittamisesta, äitien ja lasten sitkeydestä, ahkeruudesta, päättäväisyydestä sekä rakkaudesta isänmaata ja lähimmäisiä kohtaan.  
Veteraanien ja kaatuneitten omaisten perinnössä eräs keskeinen osa on kristillisen uskomme ja isiemme kirkon suuri merkitys. Se on vahvasti tullut esille myös tänä juhlapäivänä. Uskon, että perimmältään koko kansamme tulevaisuus on suuremmassa kädessä. Siksi on tärkeää, että pidämme kiinni hengellisestä perinnöstämme ja kerromme sen voimasta nousevalle polvelle.
Näillä ajatuksilla tahdon tervehtiä ja onnitella juhlivaa Porin Seudun Kaatuneitten Omaiset ry:tä sekä toivottaa toimintaanne menestystä sekä hyvän Jumalamme runsasta siunausta.


Juhlapuheen pdf-tiedosto
...klikkaa




juhla








juhla

Suvi Jokimaa, Essi Kerola, Eerika Paukkunen ja Iida Valli





juhla

Porin kaupunki Tapio Huhtanen






juhla

Puolustusvoimat  eversti Petri Kosonen







juhla

Kaatuneitten Omaisten Liitto emeritus kirkkoherra Erkki Marttinen







juhla

Porin seurakunta kirkkoherra Kari Erkkola







juhla

Puheenjohtaja Seppo Juhola Satakunnan Sotaveteraanipiiri









juhla

Porin Sotaveteraanilaulajat, joht. Veikko Lehtonen






juhla

Päätössanat Valio Paulamäki





juhla








juhla







juhla

Juhla päättyi Maamme-lauluun.

* * *

Kuvat Porin Seudun Kaatuneitten Omaiset ry:n 70v juhlien videotaltioinnista.


* * *

Porin Seudun Kaatuneitten Omaiset ry - etusivulle


www.sotaorvot.fi - Tapahtuma-sivulle