Vararehtori, pastori Orvokki Harjuvaara menehtyi 18. huhtikuuta 2010 Järvenpäässä. Hän oli syntynyt 1938 Yläneellä. Orvokki Harjuvaara kirjoitti ylioppilaaksi Kokemäen yhteiskoulussa, valmistui Helsingin yliopistosta teologian kandidaatiksi vuonna 1964, vihittiin papiksi vuonna 1988.  Orvokki Harjuvaara oli ensimmäisiä meillä pappisvihkimyksen saaneita naisia. Tapahtuma oli toiveiden täyttymys. ”Hän vyötti minut työhönsä…”

Sotaorvoksi puolitoistavuotiaana jääneen lahjakkaan tytön opintie ei ollut helppo, varsinkin kun viisilapsinen perhe jouduttiin olosuhteiden pakosta hajottamaan. Yksi lapsista lähetettiin Ruotsiin, Orvokki joutui sukulaisten huostaan. Oppikouluun pyrkiminenkin tapahtui kasvatusvanhemmilta salaa. Lukukausimaksuihin tarvittavia rahoja Orvokki hankki erilaisilla tilapäistöillä kuten siivoojana, kauppapuutarhan apulaisena ja torimyyjänä.

Orvokki Harjuvaara toimi pitkään Helsingin ja Uudenmaan eri seurakunnissa lehtorina. Seurakuntaopiston teologisten aineitten opettajana ja vararehtorina hän työskenteli vuodesta 1979 vuoteen 1995, jolloin hän jäi sairauseläkkeelle. Harjuvaaralla oli useita luottamustoimia monissa kirkollisissa järjestöissä. Järvenpään kaupungin valtuuston jäsenenä sekä mm. kulttuuri- ja opetuslautakunnan jäsenenä hän oli vuosina 1988-1999. Orvokki Harjuvaara osallistui myös aktiivisesti historiallisen Tuusulan Vanhemman Neulomaseuran toimintaan.

Pääkaupunkiseudun sotaorpojen hallituksen jäsenenä Harjuvaara oli 2007-2008 sekä varapuheenjohtajana 2008. Yhdessä miehensä kanssa hän ajanmukaisti yhdistyksen kotisivut 2007 ja siitä lähtien huolehti sivujen päivittämisestä. Orvokki Harjuvaara oli myös lyhyen ajan KOL:n hallituksen varajäsen. Harjuvaara toimi kutsuttuna jäsenenä ja sihteerinä hiljattain perustetussa sodan lapset -perinnetyöryhmässä aivan viimeiseen asti. Monet Huoltoviestin lukijat muistavat Orvokki Harjuvaaran erilaisten sotaorpotapahtumien puhujana ja kirkkopyhien saarnaajana.

Harjuvaara oli myös kirjallisesti lahjakas, mistä kertovat monet hänen kirjoittamansa artikkelit ja tekstit sekä eritoten oman pojan loukkaantumisesta ja selviytymisestä kertova kirja Teholta tiepalveluun.

Orvokki Harjuvaaran ystävällinen ja joustava persoona avasi monia ovia niin seura- kuin yhteiskuntaelämäänkin. Henkilökohtaisen vakaumuksensa ollessa kysymyksessä tai oikeaksi katsomiensa asioita ajaessaan, Orvokki oli kuitenkin määrätietoinen ja peräänantamaton.

Pari vuotta sitten teimme Orvokin kanssa sotahistoriallisen matkan Karjalan Kannakselle. Bussinkuljettajamme, jolla oli silmää tärkeille asioille, ajoi Orvokin toivomuksesta ylimääräisen kierroksen Kärstilan tiellä. Siellä Orvokki kertoi isänsä, Eino Teinin viimeisistä hetkistä Kärstilän järven jäällä, missä tämä, vain 27-vuotiaana, kaatui  9.3.1940 jättäen jälkeensä viisilapsisen perheen. Kuten niin monet sotaorvot Orvokkikin kertoi tuntevansa koko elämän mittaista isänikävää.

Orvokki Harjuvaara jäivät suremaan aviopuolison ja lasten perheitten lisäksi lukuisat ystävät ja tuttavat.