PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTAORPOJEN PIKKUJOULUJUHLA
  ke 9.12.2015



Ensin jonotettiin joulujuhlan ruokaliput.




















































Ruokasalissa nautittiin sitten joulupuuro ja -kahvit sekä  ystävien tapaamisesta.
































































































































































































































































Sitten odoteltiin juhlasalin ovien avautumista - ja vaihdettiin kuulumisia.





























Ja sitten päästiin aloittamaan....























Jean Sibeliuksen syntymän 150 juhlavuoden merkeissä pienotaitelija Inkeri Pöyhönen-Heimbürger soitti Ristilukin.





















Seuraavaksi oli Runoniekat - ryhmän esitys...





































Runoniekat pääsivät taas istumaan juhlaväen joukkoon.







Puheenjohtaja esitteli professori Reijo Pajamon, joka kertoi joululaulujen historiasta ja
säesti esityksensä aikana flyygelillä yhteislaulua.








Annikki Saarenmäki hoiti jälleen tekniikan ja laulujen sanat olivat kaikkien nähtävillä seinällä...











































Puheenjohtaja kiitti professori Pajamoa.





























PUHEENJOHTAJAN JOULUTERVEHDYS      (jäsenkirje 5/2016)

JOULUN TÄRKEIN ASIA Joitakin vuosia sitten olin mukana lentokoneen hätälaskussa. Kone lähestyi jo kiitorataa, kun se yllättäen otti uudelleen korkeutta. Kapteeni ilmoitti, että laskutelineessä oli vikaa. Aloitettiin pakkolaskuvalmistelut. Ensin kulutettiin tunnin ajan polttoainetta. Sen kuluessa hätäuloskäynnit kerrattiin, päällysvaatteet puettiin päälle, silmälasit sijoitettiin tuolin taskuun.  Samanaikaisesti kiitorata vaahdotettiin. Palokunta ja joukko ambulansseja ajettiin valmiuteen. Ilta-Sanomien etusivu kertoi myöhemmin: ”Hätätilanne Helsinki-Vantaalla. Paniikki koneessa. Elämä vilisi silmissä”. Tilanne tuntui hyvin epämukavalta. Pohdin, pääsenkö enää lainkaan kotiin. Näenkö enää minulle tärkeitä ihmisiä?  Kenties kohta en enää ole hengissä.  Tuossa tilanteessa rukous tuli erityisen tärkeäksi. Pyysin, että Jumala varjelisi meitä koneessa olevia. Pyysin, että jos matka kuitenkin nyt päättyisi, hän antaisi rikkomuksemme anteeksi ja pelastaisi meidät armossaan iankaikkiseen elämään. Rukoilin läheisteni puolesta, että Jumala pitäisi heistä huolen ja että kerran saisimme kaikki kohdata taivaassa. Lopulta kaikki meni hyvin. Jouduin kuitenkin kohtaamaan sen tosiasian, jonka me ihmiset mieluusti työnnämme taka-alalle. Meillä ei ole täällä mitään pysyvää. Olemme joka hetki matkalla kohti lopullista ”pakkolaskua”. Joulun sanoma kertoo Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Se rakkaus on vahvempi kuin kuolema, eikä siitä Raamatun mukaan mikään voi meitä erottaa. Pojassaan Jumala lähestyy meitä ja me saamme turvata häneen. Joulussa ei siis keskeistä ole hieno perinne, lepohetki kiireisen elämän keskellä, perheen yhdessäolo, lahjat tai tunnelma. Vaikka nämä kaikki ovat hyviä asioita, tärkeintä on se, että ihmisen pimeyteen syttyy valo. On olemassa toinen todellisuus, ikuisuus. On olemassa tarkoitus ja toivo. On olemassa anteeksianto ja rakkaus. Jumala lupaa sanassaan: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut”. Mutta usko ei ole tarkoitettu pelkästään ”hukkuvan oljenkorreksi”. Se tuo mielekkyyden jokaiseen päivään, syventää ilomme ja onnen hetkemme. Siunattua joulua sinulle toivottaen Hannu Niskanen

* * *

Pikkujoulun sivun kuvat Heikki Luopa



Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry sivulle              Sotaorpotapahtumien sivulle                 

www.sotaorvot.fi -sivulle