PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTAORPOJEN
ITSENÄISYYSPÄIVÄN KONSERTTI
la 6.12.2014 klo 15
Vanhassa kirkossa
* * *
Vanhan kirkon kappalainen Arto Antturi toivottaa konserttiyleisön
tervetulleeksi
Sotaorpojen kuoro Sirpaleet johtajana kanttori Tomi Kujansuu:
Suomalainen rukous ja Olkoon ylläsi kirkas taivas.
Marja Klefström ja runo "Isän kädet"
Lauluyhtye Aikamiehet johtajanaan Märt Ratasseepp:
Kiitoslaulu, Vangittujen kuoro, Tämä taivas, tämä maa, Testamentti
pojalleni ja Suomen laulu
Pääkaupunkiseudun sotaorpojen puheenjohtaja emeritus kenttäpiispa Hannu
Niskasen juhlapuhe.
SUOMI ON HYVÄ MAA
”Kun
syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä
maasta, jonka hän on teille antanut. Varokaa unohtamasta Herraa
Jumalaanne”. Näin lausui muinoin Mooses kansalleen, luvatun maan
porteilla. Sanat sopivat myös meille. Meillä on aihetta kiittää hyvästä
maasta, jonka olemme saaneet.
Kauan sitten olimme perheeni
kanssa lomalla Kreetalla. Paahduimme viikon auringossa. Sitten
tuli aika palata kotiin. Suomessa odotti tuttu kesäsää – vesisade ja 12
lämpöastetta. Tyttäremme alkoivat itkeä. Luulin, että heistä oli ikävä
palata koleaan Suomeen. Erehdyin täydellisesti. Kun kysyin itkun
syytä, tyttäreni sanoivat: ”On niin ihanaa tulla Suomeen”.
Kenraali
Adolf Ehrnrooth sanoi, että ”Suomi on hyvä maa. Se on paras maa meille
suomalaisille”. Osaammeko siitä kylliksi kiittää?
Vapauden kallis hinta
Itsenäisyytemme
aikaan sisältyy monia vaiheita, mm. neljä sotaa. Viime sodissamme noin
90.000 suomalaista menetti henkensä. Sankarivainajat, veteraanit,
sotalesket, sotaorvot ja ulkomaille viedyt sotalapset ovat kaikki
osaltaan maksaneet kalliisti maamme vapauden säilymisestä. Tähän
joukkoon kuuluvat ne myös he, jotka joutuivat evakkotielle, menettäen
kotinsa ja kotiseutunsa. Se, että maastamme on tullut nykyisenkaltainen
hyvä maa, on vaatinut paljon työtä ja taistelua, omista eduista
tinkimistä, yhteisen hyvän etsimistä.
Vastuullisuuden perintö tulevaisuuden voimavarana
Israelin
kansa koki korpivaelluksellaan monia vaikeuksia. Mooseksen johdolla ja
ihmisten sitkeydellä se voitti vaikeutensa. Raamatun mukaan kysymys oli
perimmältään kuitenkin Jumalan johdatuksesta. Meillekin oma maa on
viime kädessä Jumalan lahja. Raamatun mukaan Hän ”on säätänyt
(kansoille) asuma-alueiden rajat”. Saamaamme lahjaan sisältyy kuitenkin
myös velvoitus. Meitä kutsutaan aiempien sukupolvien tavoin tekemään
työtä maamme hyväksi. Tämänkin päivän Suomessa tehtävää riittää.
Tiedämme lasten ongelmat, nuorten vaikeudet, työelämässä olevien
paineet ja vanhusten yksinäisyyden. Vastuu lähimmäisestä on ollut ja on
jatkossakin pienen kansakunnan todellinen voimavara.
Usko palvelemisen voimanlähteenä
Rakkaat ystävät!
Adventtiajan
psalmissa kehotetaan: ”Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa,
ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.” Adventti kutsuu meitä
avartumaan yhtäältä Jumalan suuntaan, valmistamaan Herralle tietä
elämäämme. Mutta samalla adventti kutsuu meitä avartumaan
lähimmäistemme suuntaan, armahtamaan ja palvelemaan toisiamme. Meidän
on hyvä muistaa muinainen opetus: ”Kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä
maasta, jonka hän on teille antanut. Varokaa unohtamasta Herraa
Jumalaanne.”
Kirkko oli lähes täynnä kuulijoita.
Sotaorpokuoro Sirpaleet: Luvattu maa, solisteina Ilona, Julia
ja Annika Kujansuu.
Sotaorpojen virren lauloivat kaikki ennen loppusiunausta.
Urkuri Matti Pohjoisahon mahtava Finlandia päätti konsertin.
Loppusiunaus: Arto Antturi
Yhteiskuvassa kaikki konsertissa esiintyneet, vasemmalla urkuri Matti
Pohjoisaho ja
yksinlaulua Valkeat ristit ja Pastorale esittänyt baritoni Risto
Pulkamo.
* * *
kuvat Annikki Pakkanen ja Lasse
Nyfors
tekstit Annikki Pakkanen
* * *
Pääkaupunkiseudun
Sotaorvot ry sivulle
Sotaorpotapahtumien
sivulle
www.sotaorvot.fi
-sivulle