seminaari

Seminaarin aiheena oli "Talvisota".




kuva Jaakko Harjuvaara
Seminaari

Osanottajia seminaarissa oli noin 160 henkilöä.




kuva Matti Höök
Seminaari

Seminaarin avasi lahtelaisten sotaorpojen kunniapuheenjohtaja Tauno Strengell.

Hän totesi puheessaan, että Suomen kenttäarmeijan vahvuus talvisodassa oli noin 260 000 miestä. Talvisodassa  suomalaisia kaatuneita  yhteensä noin 26 600, haavoittuneita oli  39 886 ja vangiksi jäi noin 3000 henkilöä . Talvi- , jatko ja Lapinsodassa menetti noin 55 000 lasta isänsä ja eräät myös äitinsä. Länsi-Savo lehti ilmoitti lukijoilleen marraskuun 30. päivänä 1939, että venäläiset ovat aloittaneet väkivaltaisuudet. Helsinkiä ja Viipuria on pommitettu. Kalastajasaarento on miehitetty. Tykistötaisteluja on ollut rajalla. Ilmahälytyksiä on ollut Turkua myöten. Kaksi venäläistä lentokonetta on ammuttu alas. Nyt on pidettävä pää kylmänä, oltava rauhallisia ja harkitsevia, toteaa lehti.



kuva Matti Höök
Seminaari

Valtiotieteen maisteri Timo Setälä esitelmöi aiheesta : Sotaan varautuminen ja sodanaika 1939.

Hän aloitti esitelmänsä lukemalla kohtia Aino Heinäsen kirjoituksesta sotaveteraaniemme Jouluviestistä :
Koulut alkoivat marraskuulla Viipurissa, joten sisareni jatkoi kouluaan ja minun koulullani harjoiteltiin joulujuhlaohjelmia ja tonttupukukin oli jo valmiina, …. mutta sitten kauhea lentokoneiden jylinä meni aika
matalalla ja ryntäsimme ikkunoihin katselemaan. Näimme punatähtikoneet matkalla kohti Viipuria ja heti alkoi pommien jyrähdykset kuulua Viipurin keskikaupungilta, jonne oli matkaa noin 8 kilometriä. Opettaja tuli ilmoittamaan, että nyt on sota syttynyt, voitte mennä kotiin.
Miten oli mahdollista, että sotaa ei odotettukaan, vaikka sen alkamista olisi pitänyt pitää  täysin selviönä.

Marraskuu vuodelta 1939 antaa mielenkiintoisen kuvan kansamme uskosta rauhaan ja pelosta sotaan. Oliko olemassa sellaisia merkkejä, että meidän olisi pitänyt tietää sodan syttyvän. Kyllä meidän valtiovaltamme ja ylin sodan johto oli täysin selvillä siitä mitä Euroopassa tapahtuu ja mitä suurvaltojen – ennen kaikkea Saksan ja Neuvostoliiton diktaattorien mielessä liikkuu. Saksan Hitler oli jo kirjassaan Mein Kampf aika selkeästi kertonut suuntaviivat tulevaisuuden toimistaan. Bolsevismi ja juutalaisuus on hävitettävä.

Tämän kaiken tiesi Stalin. Hän oli hyvin perehtynyt Hitlerin ajatusmaailmaan. Nähtiin Saksan panostavan asevoimien kehittämiseen ja sotilaallisen voiman nostamiseen. Stalinin huolena oli Leningradin turvallisuus,
kun sota syttyy, Stalin oli tehnyt historiasta sen havainnon, että aina kun Pietari on valloitettu, se on tapahtunut pääosin pohjoisesta käsin, Stalinin mielestä Suomi oli häikäilemättömästi tuonut Tarton rauhassa
rajan aivan Leningradin portaille.

Stalin oli myös pannut merkille suomalaisen poliittisen suuntautumisen Saksaan. Ja niin vuoden 1938 huhtikuun 14 päivänä Neuvostoliiton Helsingin lähetystön toinen sihteeri Boris Jartsev ujuttautuu Suomen
ulkoministerin puheille. Hän antaa ymmärtää, että Stalin uskoo Saksan hyökkäävän Neuvostoliittoon ja tekee
sen myös Suomen kautta. Neuvostoliitto voisi taata Suomen puolueettomuuden osallistumalla Suomen  puolustamiseen, jos tarve vaatii.

Voidaan kysyä, miksi viestintuojana on lähetystösihteeri, kun diplomaattinen käytäntö tällaisissa asioissa
kulki täysin toisenlaatuisia latuja. Stalin ei ilmeisesti halunnut viestittää maailmalle, että Neuvostoliitto
valmistautuu eurooppalaiseen maailmanpaloon ja että se varustautuu Saksaa vastaan. Entä Suomessa. Sodan uhka on ilmeinen. Kesäkuun 4. päivänä aloitetaan linnoitustyöt. Pitkäaikainen kiista maan hallituksen ja Mannerheimin johtaman puolustusneuvoston välillä jatkuu. Elokuussa pidetään Kannaksella suuret sotaharjoitukset ja YH – Ylimääräiset harjoitukset - alkavat 10. lokakuuta.

Sitten odotetaan Neuvostoliiton liikkeellelähtöä, kunnes kutsu neuvotteluihin tulee. Kun neuvottelut alkavat, ovat suomalaiset neuvottelijat vaikeassa tilanteessa. Mannerheimin ja Paasikiven mielestä myönnytyksiä
tulee tehdä, mutta Suomen kansa oli toista mieltä. Kukaan suomalainen poliittinen johtaja ei rohjennut sanoa
Suomen kansalle, että rauhan säilyttämiseksi tulee rajoja siirrellä ja vuokrata saaria venäläisille. 5.10.1939 tuli Moskovasta virallinen kutsu keskustelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Parempaa neuvottelijaa kuin Paasikivi ei löytynyt. 16. lokakuuta Paasikiven johtamat neuvottelija matkustivat Moskovaan. Kajander ja Erkko pitivät tiukasti kiinni siitä, ettei mitään rajansiirtoja voisi edes ajatella. Paasikivi yritti pitää ovea auki jatkoneuvotteluille mahdollisimman pitkään. Mannerheim näki selvästi mitä oli tapahtumassa. Hän ehdotti rajan siirtämistä 45 km Leningradista ja Suomenlahden saarien vuokraamisesta.   Erkko on jatkuvasti neuvotteluissa sitä mieltä, että Neuvostoliitto ei ryhdy sotilaallisiin toimenpiteisiin Suomea kohtaan. Viimeinenkin neuvottelu päättyi tuloksettomana. Neuvostoliitolta ei tullut kutsua jatkoneuvotteluihin.

Uskottiin, että nyt vaara on ohi. Tanner oli valmis pudottamaan puolustusvoimien vahvuuden 100 000  mieheen. Asiasta keskusteltiin hallituksessa vielä 10 päivää ennen sodan syttymistä. Marraskuun 27 päivänä Mannerheim jättää eronpyyntönsä ja perustelee päätöstään maan hallituksen jarrutuksella maan puolustusvalmiuden nostamiseksi. Mainilassa kaikuvat historiasta tutut tulleet laukaukset. Tullaan marraskuun viimeiseen päivään. Pommikoneet ilmestyvät Helsingin ja Lahden taivaalle ja pommit putoilevat.

On saatava uusi hallitus. Pääministeriehdokkaita on vain 1 – Risto Ryti -  jonka presidentti Kallio saa vihdoin suostumaan. Hetkeä aikaisemmin  Kallio oli nimittänyt Mannerheimin puolustusvoimien ylipäälliköksi. Niin sota alkoi, mutta eihän siinä niin pitänyt käydä.

Jälkikeskustelussa, kun kysyttiin olisiko Neuvostoliitto tyytynyt niihin rajoihin, joista keskusteltiin valtioiden
välisissä neuvotteluissa 1939, oli Timo Setälän vastaus : Tuskin.




kuva Matti Höök
Seminaari

Eversti Ari-Ilmari Iisakkalan esitelmän aihe oli : 105 päivää sotaa.

Sotilaat näkivät sodan mahdollisena ja että pääsotanäyttämöna on Kannas. Lenin totesi jo 25.12 1918 että Viro, Latvia ja Liettua ovat esteenä Neuvostoliiton laajenemiselle Länsi-Eurooppaan. Päätös Suomen valloittamisesta tehtiin vastaavasti 1926.
Neuvostoliitto valmisteli vallankumousta Suomessa jo 20-luvulla. Puna-armeijan marssiopas 1930-luvulta
kertoo miten Suomi valloitetaan. Mainilan laukauksia harjoiteltiin jo kesällä ennen varsinaisia laukauksia.
Molotov – Ribbentrop sopimus laadittiin valmiiksi jo 1936. Se allekirjoitettiin vasta 23.8.1939. Puna-armeijan suunnitelmissa Suomi oli määrä miehittää kahdessa viikossa. Otto Ville Kuusisen hallituksen avulla sotatoimet voitiin aloittaa ilman sodanjulistusta.

Sodan  aloittaminen Suomea vastaan oli jo valmiiksi mietitty asia jo ennen  valtioiden välisiä neuvotteluja. Neuvostoliitolla oli tarkoitus luoda rintama Saksaa vastaan pohjoisessa. Suomussalmen taistelujen voitto pohjoisessa kohta sodan alussa oli merkittävä voitto Suomen armeijalle.
Myös Tolvajärvellä lyötiin kaksi venäläistä divisioonaa. Laatokan pohjoispuolella  käytiin merkittäviä mottitaisteluja Pitkärannan ja Lemetin suunnalla kenraali Hägglundin johdolla.
Karjalan Kannaksella Leningradin sotilaspiirillä oli tarkoitus marssia Helsinkiin kahdessa viikossa. Talvisota
ei ollut Neuvostoliiton armeijalle mikään sota, vaan ainoastaan rajakahakka. Käytännössä ei näin tapahtunut, sillä suomalaiset ampuivat vastaan. Kun hyökkäys viivästyi Viipurin suunnalla, keskitettiin voimia Taipaleen
suunnalle. Siellä venäläisiä kolmea divisioonaa vastassa oli pari suomalaista vajaalukuista rykmenttiä, jotka
pitivät puolensa sodan loppuun asti.
Summan lohko oli parhaiten linnoitettu. Sielläkin murtoyritykset pysäytettiin aluksi. Vaihteeksi suomalaiset
ryhtyivät myös hyökkäyssotaan, jota on kutsuttu Hölmön tölväykseksi. Voimia ja tykistöä oli liian vähän, mutta hyökkäys antoi vastustajalle vihjeen, että hyökkäyksiäkin on odotettavissa.

Kun puna-armeijan hyökkäykset eivät johtaneet tuloksiin, päätettiin lisätä panoksia. Pantiin liikkeelle miljoonan miehen armeija. Venäläisten päähyökkäys alkoi 19.2. Murto tapahtui Summan lohkolla. Kenttätykistöä oli Suomella aivan liian vähän ja miehistäkin oli pulaa. Esim. kapteeni  Könösen komppanian
vahvuus oli 1+18 , toisin sanoen 1 upseeri ja 18 miestä. Tällä voimalla Könösen komppania määrättiin
vastahyökkäykseen ja valtaamaan takaisin menetetyt asemat. 

Summan taistelujen rajuudesta kertoo sekin, että ns. miljoonabunkkeri ei koskaan antautunut, vaan se räjäytti itsensä. Summan taisteluista Ari-Ilmari Iisakkala sai ensikäden tietoa sodan jälkeen silloiselta eversti Könöseltä. Kun Kannaksen taistelijoilta alkoi olla ns. takki tyhjä vaihtoi pääesikunta Kannaksen komentajaksi kenraali Heinrichsin kenraali Östermanin tilalle.

Taipaleen taisteluissa tapahtui samaan aikaan murtuma. Kirvesmäki menetettiin. Kapteeni Paavo Liimataisen komppanialle annettiin tehtäväksi ottaa Kirvesmäki takaisin. Komppaniassa , jossa alun perin oli ollut 199 miestä oli enää 50 taistelijaa. Asia selvä, ilmoitti kapteeni Liimatainen, mutta minä tarvitsen 300 konepistoolin lipasta ja runsaasti käsikranaatteja. Liimatainen sai tarvitsemansa aseet ja suoritti tehtävän
yhdessä naapurikomppanian kanssa, jossa oli viitisentoista miestä. Vihollisen tappiot taistelussa oli noin 200 kaatunutta. Omat tappiot olivat 11 kaatunutta ja 13 haavoittunutta. Taipale ei murtunut koko sodan aikana.

Suomalaisten arviot venäläisten kaatuneista Talvisodassa oli noin 200 000. Venäläisten viimeisin oma arvio on noin 145 000 miestä. Venäläisten kokonaistappiot, kun myös haavoittuneet otetaan huomioon, lienee noin puoli miljoonaa miestä. Aika paljon, kun puhutaan rajakahakasta, kuten venäläiset tekevät.

Suomalaisia kaatui Talvisodassa 25 242 henkilöä ja haavoittui 43 557 , eli yhteensä 68 900 henkilöä. Miksi Stalin teki välirauhan Suomen kanssa, vaikka venäläiset joukot olivat jo ylittäneet Viipurinlahden ja suomalaiset olivat kypsyneet rauhanneuvotteluun. Eversti Ari-Ilmari Iisakkala ei usko teoriaan Ranskan ja Britannian mahdollisesta väliintulosta. Iisakkalan mukaan kyseiset maat halusivat avata Saksaa vastaan uuden pohjoisen rintaman – eivät niinkään auttaa Suomea.

Yhdysvallat myös, Iisakkalan mukaan, viivytteli avun lähettämistä ( Brewster- koneet – toimittajan arvio).
Ruotsi oli puolueeton, joten ruotsalaisiltakaan ei paljon apua herunut. Tosin on huomattava ruotsalaiset
vapaaehtoiset Sallan suunnalla, jossa operoivat myös Ruotsin ilmavoimat.

Kaiken kaikkiaan Suomi oli yksin Talvisodassa. Suomalaisten suhteellisen hyvä pärjääminen johtui kansan
yksimielisyydestä. Suojeluskunta ja Lotta-Svärd yhdistykset osaltaan rakensivat  tätä yksimielisyyttä.   Talvisota oli Suomen vapaussodan toinen jakso – Suomen näkökulmasta.  Suomen liittyminen Euroopan
Unioniin päätti lopullisesti Suomen irtautumisen Venäjän etupiiristä. Sama voidaan todeta Baltian maista. 



kuva Matti Höök
Seminaari
 
Valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä : Miten Suomi selvisi Talvisodasta.

Talvisodasta selviytymisen takana olivat paitsi sotilaat myös kotirintaman kestäminen. Suomen selviytymisen taustalla ovat monet asiat. Kun Suomi aikanaan haki itsenäisyyttä, niin sen kansa oli jo henkisesti kypsä ajatukseen. Suomalaiset olivat sivistyneitä. He osasivat lukea ja kirjoittaa. Aluksi haettiin sisäistä itsenäisyyttä ilman ulkopolitiikkaa. Tämäkään ei kelvannut Venäjän hallitukselle, vaan se hajotti Suomen eduskunnan.
Suomen eduskunta otti asian omiin käsiinsä ja julisti Suomen itsenäiseksi 6.12.1917. Itsenäisyyden merkeissä perustettiin suojeluskunnat itsenäisen Suomen asevoimiksi. Tavoitteeksi asetettiin venäläisen sotavoiman –
70 000 miestä – poistaminen Suomesta. Otto Ville Kuusiselle myötämieliset sosialistit ajattelivat toisin – syntyi vapaussota.

Suojeluskunnat ja Lotta –Svärd järjestö sekä näiden rinnalla suojelukuntapojat ja pikkulotat ja lopuksi  yleinen asevelvollisuus loivat maanpuolustushengen, joka mahdollisti Talvisodan ihmeen.
Toisaalta presidentti Svinhufvudin johdolla nujerrettiin äärioikeistolaiset voimat, jotka nakersivat kansan  yhtenäisyyttä. Väinö Tannerin ja sosialidemokraattien liittyminen suojeluskuntiin oli tärkeä askel kansan  yksimielisyyden rakentamiseksi.

Stalin päätti, että kommunistisessa imperialismissa Suomi nujerretaan ensimmäiseksi. Stalinin mielestä Jumala oli tehnyt virheen, kun se asetti suomalaiset sille paikalle kuin missä asuvat. Tätä mieltä hän oli jo
ennen Ribbentrop-sopimusta.

Talvisodasta selvittiin ja sodan jälkeen Yhdysvaltain presidentti julisti, että Suomen kanssa on sisukkaalla taistelullaan osoittanut, että se on saanut ikuisen oikeuden olemassaololleen. Välirauhan aikana Suomi oli vielä yksin. Hitlerille selvisi, että Suomi on varustettava nopeasti. Hän näki, että ääripäät Neuvostoliiton rajalla – Suomi ja Romania on saatava sotilaallisesti vahvoiksi. Aseita ostettiin Saksasta. Ranskasta sekä Yhdysvalloista Talvisotaan tarkoitetut aseet tulivat pikaisesti perille.
Saksalaisten mielessä, tässä vaiheessa, Suomea ei annettaisi Neuvostoliitolla. Kun Suomessa oivallettiin mistä tukea voidaan saada Neuvostoliiton uutta mahdollista hyökkäystä vastaan, ryhdyttiin yhteistyöhön saksalaisten kanssa. Ruotsi oli antanut 200 000 saksalaisille kauttakulkuluvun Norjaan, joten pidettiin kohtuullisena, että 14 000 sotilaan kauttakulkulupa voitaisiin myöntää myös meillä. Molotov yritti vielä tässä vaiheessa saada vapaat kädet Suomen suhteen Saksassa, mutta se ei onnistunut.
 
Suomessa oltiin hyvin tietoisia Baltian maiden kohtalosta. Suomen valinta oli välttämätön. Venäläiset pommittivat Suomea jo ennen armeijan liikekannalle panoa. Meidän on syytä olla kiitollisia niille sukupolville, jotka puolustivat ja pelastivat maan itsenäisyyden ja rakensivat maamme nykykuntoon. Olemme sivistysmaa ja korkean elintason maa. Taistelujen vaivat ja äitien itkut ovat pelastaneet tämän maan.



kuva Matti Höök
Seminaari

Hannu Koskinen lausui kolme Yrjö Jylhän runoa.





kuva Jaakko Harjuvaara
Seminaari

Lahden Seudun Sotaorvot ry:n  kuoro lauloi useaan otteeseen Pirjo-Riitta Marjamäki-Rantasen johdolla.

Seminaarin lopussa he lauloivat Anna-Mari Kaskisen sanoittaman Sotaorvon virren.

sotaorpojen virsi Voit tallentaa itsellesi ja tulostaa tämän virren sanat:
- sotaorpojen virsi word-tiedosto
- sotaorpojen virsi rtf-tiedosto
- sotaorpojen virsi pdf-tiedosto

Virsi on vaaka-asennossa A4 kokoisena arkkina, joten sen voi taittaa kahtia ja laittaa näin virsikirjansa väliin.



kuva Matti Höök
Seminaari

Seminaarin päätössanat lausui rovasti Anja Mastosalo.

Aluksi hän kiitti seminaarien järjestämisistä kunniapuheenjohtaja Tauno Strengelliä ja antoi hänelle kunniakirjan, jossa oli Sotaveteraanien, Lahden Seudun Sotaorvot ry:n ja Kaatuneitten Omasten Liiton logot.

Hartauspuheessaan hän kertoi Vetaraanien hartauskirjasta HILJENNY HETKEKSI rovasti Otso Kiannon kuvauksen:
"...hänen komppanianpäällikkönsä Aimo pelasti hänet venäläisten piiritystaisteluissa. Vain kymmenen min. myöhemmin Aimo kuoli ja häneltä jäi perheessä kolme lasta orvoiksi. Sodassa aseveli antoi henkensä ystäviensä ja maamme itsenäisyyden puolesta."
 
Anja Mastosalo jatkoi: 'Me kiitämme isiämme ja myös äitejämme heidän työstään. Äskeinen Sotaorpojen virsi kuvasi hyvin niitä tuntoja, mitä orvot ovat pitäneet sisällään.  Menetyksen jälkeen olemme pyrkineet jatkamaan isiemme ja veteraanien työtä kiitollisin mielin. Voiman tähän kaikkeen saamme Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni Vapahtajamme työssä.
Vielä suurempaa rakkautta kuin vanhempamme antoivat, on osoittanut Jeesus Kristus. Hän antoi henkensä meidän kaikkien, koko maailman puolesta, ettei meitä tuomita ikuiseen kadotukseen. Jeesus sanoo: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh 15:13)
Siunattua kotimatkaa kaikille seminaariin osallistuneille!'


  Lopuksi osanottajat lauloivat yhdessä Maamme-laulun.

* * *

Seminaari on tarkoitus järjestää jälleen ensi vuonna.

       

Kokouksen esitelmät koonnut Matti Höök.

Kuvat Matti Höök ja Jaakko Harjuvaara

* * *

PALUU sotaorpotapahtumien sivulle

www.sotaorvot.fi - etusivulle